Vie-98.122 Puheviestintä

Topic outline

• Esiintymisjännitys
  Vaikeneva suomalainen on kansallinen myytti, joka esiintyy tiedotusvälineissä jatkuvasti. Tätä myyttiä romuttaa ensimmäinen suomalainen puheviestinnän väitöskirja. Aino Sallinen-Kuparinen (1986) kartoitti väitöskirjassaan ”Finnish Communication Reticence. Perceptions and Self-Reported Behavior” suomalaisen viestintäarkuuden luonnetta ja määrää. Hän haastatteli 1500 nuorta suomalaista eri puolilta maata. Tulosten mukaan suomalainen puhuu paljon ja mielellään tutussa joukossa eikä kaihda jutustelua tuntemattomankaan kanssa. Vain kuusitoista (16) prosenttia haastatelluista oli vahvasti viestintäarkoja. Kansainvälisesti tämä osoittaa, etteivät suomalaiset eroa muista. Yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan joka 5. amerikkalainen kärsii vahvasta puhumisen pelosta. Sallinen-Kuparisen mukaan viestintäarkuus on sidoksissa perhetaustaan ja kasvuympäristöön; perheen korkea status ja taloudellinen tausta vähentää puhumisen ja kanssakäymisen pelkoja, kaupunkilaiset osoittautuivat maalla kasvaneita rohkeammiksi.

  Rohkeimpia olivat ne, joilla oli puhumista vaativia harrastuksia. Puhumiseen voi siis tottua. Suomalainen arastelee kuitenkin kun hän joutuu esiintymään julkisesti. Lähes seitsemänkymmentä (70) prosenttia tutkituista jännitti esiintymistä yleisön edessä. Jännittäjät olivat huolissaan etenkin siitä, millaisen vaikutelman kuulijat muodostavat heistä. Suomalaiset ovat taipuvaisia ennakoimaan kielteisiä vaikutelmia. Julkisen puhumisen pelkoja selittää se, ettei puhuminen ole ollut Suomessa menestyksen mitta. Suomalaista puhekulttuuria leimaa kuuntelijakeskeisyys. Suomalaiset vierastavat julkisen puhujan roolia, koska se koetaan korkean statuksen rooliksi. Kulttuurinen normi on edellyttänyt meillä vaatimattomuutta ja itsensä vähättelyä. Viestintäarkuutta aiheuttavatkin meillä eniten viralliset tilanteet, joissa vaaditaan erityistaitoja, kuten menettelytapojen tuntemista. Näissä (esim. kokous- ja neuvottelutilanteet) puhuja kokee olevansa alttiina yleisön arvioinneille.

  Ihmisillä on erilainen halukkuus puhua. Puhehaluttomuutta voidaan luokitella monella eri tavalla, esimerkiksi:

  1. Vähäpuheinen; en osaa, en kuitenkaan opi.
  2. Viestintähaluton; en minä halua, ei se kannata, mitä se hyödyttää.
  3. Viestintäarka; en uskalla, pelkään, että epäonnistun.
  4. Ujo; en kehtaa, minä häpeän itseäni.

  Ujot välttelevät sosiaalista vuorovaikutusta ja he epäonnistuvat helposti sosiaalisissa tilanteissa. On olemassa yksityisesti ujoja, jotka tuntevat muita runsaammin sisäistä kiusaantuneisuutta, fyysisiä oireita ja kielteisen arvostelun pelkoa. Julkisesti ujot reagoivat ulkoisella käyttäytymisellään: he ovat kyvyttömiä vastaamaan tai reagoivat epäasianmukaisesti ja kömpelösti. Julkisesti ujot tuntevat enemmän puheenpelkoa ja heidän tyylinsä vetoaa vähemmän kuulijoihin.

  Aikaisemmin oletettiin, että esiintymisjännitys olisi suhteellisen pysyvä olotila esiintymisen aikana ja että kaikki ihmiset jännittäisivät samalla tavalla. Ajateltiin, että ainoastaan jännityksen määrä vaihteli. Myöhemmin on kuitenkin havaittu, että jännittyneisyys ja sen syyt ovat hyvin erilaiset eri yksilöillä. Esiintymisjännityksen ajatellaan koostuvan subjektiivisista, tiedostetuista tunnekokemuksista, elimistössä tapahtuvista fysiologisista ilmiöistä, käyttäytymismuutoksista sekä tilanteen, yleisön ja oman suorituksen arvioinneista.

  Esiintymisjännityksen syitä (Maili Pörhölä, 1991):

  • Määrätynlaisiin tilanteisiin ehdollistuneet kielteiset tuntemukset (esim. esitelmät koulussa)

  • Voimakas fysiologinen reagointi, johon liittyy psykosomaattista oireilua: käsien vapinaa, äänen värisemistä, takeltelua, asioiden unohtamista jne. Fysiologisen vireystilan on havaittu vaihtelevan suuresti jopa yhden puhe-esityksen aikana ja fysiologiset reaktiot ovat osoittautuneet hyvin yksilöllisiksi.

  • Fysiologinen vireytyminen tulkitaan kielteisesti (esim. punastuminen). Esiintymiskokemus vaikuttaa fysiologista vireytymistä alentavasti.

  • Epärealistiset tulosodotukset ja kielteiset tilannearviot.

  • Koettu viestintätaidon puutteellisuus. Esiintymiskokemus ei kuitenkaan vaikuta subjektiivisesti koettuun jännitykseen.