Tiedonvälitystapojen moninaistaminen
(Timo Takala)
Tiedonvälityksen moninaistus on sitä, että kokeilee mahdollisimman monta vuorovaikutustapaa. Monipuoliset havainnointitavat helpottavat oppimista. Opiskelijoilla on erilaisia sisäisiä malleja opiskelutilanteesta. Siispä opetusmenetelmät, jotka jotkut opiskelijat hyväksyvät helposti, voivat aiheuttaa vastarintaa toisilta opiskelijoilta.
Seuraavalla videolla kerron yleisesti moninaistamisesta.
Erilaiset vuorovaikutustavat
Vuorovaikutustapoja ovat mm.
- Opiskelija kysyy suoraan
- Tämä vaatii rohkaisua opettajan puolelta, ja kannustavaa ilmapiiriä
- Turvallinen oppimisympäristö antaa oppilaalle mahdollisuuden päästää luovuutensa esiin. Tärkeää turvallisen ympäristön luomisessa on läsnäolo, havainnollisuus sekä tekeminen.
- Opettaja kysyy opiskelijoilta johdattelevia ja osallistavia kysymyksiä
- Opettaja menee opiskelijoiden luokse (esim. neuvomaan)
- Ei-kielellinen viestintä
- Vaihtoehtoiset suoritustavat
- Opettajien on hyvä keskustella keskenään opetuksen toteutuksen vaihtoehdoista.
- Yksi tapa käydä läpi asioita eri tavalla on käydä asia uudelleen läpi takaperin.
- Erilaiset arviointitavat
- Vertaa englannin sanoja assessment ja evaluation
- Assessment on jatkuvaa, positiivista, yksilöllistä ja rakentavaa arviointia
- Evaluation taas ilmaisee loppupäätelmän, on asenteeltaan tuomitseva, vertaa tehtyä työtä alan standardeihin ja osoittaa puutteita
- Teknologiset apuvälineet
- Huumori
Muita vuorovaikutukseen liittyviä vinkkejä, joita kannattaa käyttää joka tapauksessa:
- Selkeä kielenkäyttö
- Se, että opettaja kutsuu opiskelijoita heidän nimillään (jos luokkakoko on sen verran pieni, että nimien opettelu on mahdollista)
- Jokaisen opiskelijan huomiointi
Erityisesti liittyen opetusmateriaaliin ja opetustilanteen suunnitteluun:
- Monipuolinen materiaali
- Vaihteleva käsittelytapa: esim. kuvat, videot, keskustelut kysymysten pohjalta, harjoitukset, tehtävät
- Joustavuus opetusmenetelmissä ja opetuksen sisällössä - tämä vaatii opettajalta asiantuntijuutta
Motivaation ja kiinnostuksen rakentamiseksi:
- Vaihtele aktiivisesti työskentelytapoja: pane opiskelijat työskentelemään itsenäisesti, ryhmässä, pareittain ja verkossa.
- Kytke opetus ajankohtaisiin ja opiskelijoiden omiin kysymyksiin.
- Anna palautetta ja pane opiskelijat antamaan palautetta toisilleen.
- Kerro, mistä olet itse kiinnostunut, ja anna innostuksesi näkyä.
Aktivoiva luento-opetus (Yliopisto-opettajan käsikirja luku 10) esittää lukuisia mahdollisia aktivoivia vuorovaikutustapoja isolla luennolla.
- Aktivoivat kirjoitustehtävät
- Alkukoe
- Dialogipäiväkirjan käyttö
- Pohdintahetki tai -tehtävä
- Vierustoverikeskustelu
- Porinaryhmä
- Kumuloituva ryhmä
- Väittely
Kannattaa kokeilla jakaa luokka pienryhmiin (2-3 hlö), joissa opiskelijat voivat keskustella keskenään. Ehkä opiskelija ymmärtää helpommin sitten, kun toinen opiskelija selittää asian omin sanoin. Voidaan myös vaihdella pienryhmien kokoonpanoja eri tunneilla. Jotta opettaja pysyy kärryillä opiskelijoiden oppimisesta, kannattaa pyytää pienryhmäkeskustelun jälkeen, että ryhmät kertovat, mitkä asiat heille jäivät vielä epäselviksi.
Suuren tai hiljaisen ryhmän opiskelijoita voi pyytää kirjoittamaan kysymyksiä paperilapuille, jotka opettaja kerää ja joihin hän sitten vastaa systemaattisesti vaikkapa seuraavalla tapaamiskerralla. Tämä varmistaa sen, että kaikki epäselvät kysymykset tulevat esille, vaikka opiskelijat eivät rohkenisi esittää niitä suullisesti.
Voi kokeilla myös flipped learning -metodia. Siinä vaihdetaan perinteisen opiskelun järjestystä: ensin opiskelijat lukevat materiaalin, jota sitten käydään tunnilla läpi yhdessä. Tämä voi auttaa joitakin opiskelijoita, kun vastuu oppimisesta siirretään opiskelijalle.
Opetusmenetelmiä ryhmäopetuksessa:
- Toisiin opiskelijoihin tutustuminen
- Tutustumisharjoitukset
- Keskustelu opiskeltavasta aiheesta
- Luodaan yhteistä kieltä, jotta kommunikointi ryhmän jäsenten välillä olisi sujuvaa
Rytminvaihdos 20 minuutin välein pitää vireystilaa yllä.
Opiskelijoiden kiinnostus
Opiskelijoiden kiinnostuneisuus vaihtelee paljon. Kiinnostuksen lisäämiseksi opettaja voi esimerkiksi valita aiheita, jotka hänen käsityksensä mukaan saattavat herättää opiskelijoiden huomion, tai käyttää opetusmenetelmiä, jotka mahdollisesti lisäävät henkilökohtaista kiinnostusta. Hän voi myös käyttää hyväkseen tietoa siitä, mitä opiskelijat jo hallitsevat tai mitä he haluavat tietää päättäessään, millaisiin sisältöihin opetuksessaan keskittyy.
Hyvin suunniteltu ryhmätyö tai projekti voi olla varsin toimiva henkilökohtaisen kiinnostuksen rakentamisessa. Toimiva ryhmä kannustaa tutkimaan tietoa ja etsimään uusia kiinnostavia kysymyksiä. Lisäksi keskustelu muiden opiskelijoiden kanssa voi paitsi auttaa tarkastelemaan omaa osaamista ja suuntaamaan työskentelyä myös kannustaa oman ajattelun testaamiseen muiden opiskelijoiden avulla myöhemminkin. Opettaja voi saada ryhmää seuraamalla tietoa oppimisprosessin vaiheesta ja räätälöidä tulevaa opetustaan tämän pohjalta.
Pakosta kurssille osallistuvien opiskelijoiden kiinnostusta taas pitäisi pystyä herättelemään tilannekohtaisesti innostavilla avauksilla ja tehtävillä. Näille opiskelijoille on myös olennaista osoittaa opiskeltavien sisältöjen hyöty ja tärkeys suhteessa esimerkiksi tulevaan työelämään tai myöhempiin kursseihin. Haasteelliseksi opiskelijoiden motivaation rakentumisen tekee se, että etenkin isossa ryhmässä heidän lähtökohtansa saattavat olla hyvin erilaiset. On kohtuutonta odottaa, että opettaja voisi saada kaikki opiskelijat motivoitumaan oppimisesta ja innostumaan sisällöistä, vaikka hän itse olisi erittäin innostunut ja motivoitunut.
Palaute
Opetustilanteen jälkeen opettajan on hyvä arvioida, palveliko tilanne tavoitetta ja miten myöhemmin kannattaa menetellä. Opiskelijoiden ei-kielellisestä viestinnästä tehdyt tulkinnat voivat johtaa harhaan. Esimerkiksi hiljaisuus opetustilanteessa voi olla viesti siitä, etteivät opiskelijat ole ymmärtäneet asiaa tai että opetus on saanut heidät pohtimaan sitä. Toisaalta hiljaisuus voi merkitä myös sitä, ettei ilmapiiri syystä tai toisesta kannusta keskustelemaan ja kysymään, vaikka tarvetta olisi.
Usein ajatellaan, että asia osataan, kun se on kerrottu ja opiskelija on sen kuunnellut. Kuitenkin jokainen opiskelija tulkitsee asioita eri tavoin ja ymmärtää ne myös aina omasta näkökulmastaan. Jotta opettaja saisi selville miten opiskelijat ovat asian käsittäneet, on välttämätöntä että viestintä on kaksisuuntaista. Hyvä opettaja kiinnittää huomionsa opiskelijoiden kuunteluun ja rakentaa opetuksen vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa. Näin opetus palvelee mahdollisimman hyvin opiskelijoiden oppimista ja motivaatiota. Asiat käsitellään niin, että se vastaa opiskelijoiden tavoitteisiin ja kysymyksiin. Yliopistossa opiskelijan kuuluu ottaa vastuuta omista opinnoistaan, joten opiskelijan pitää pystyä vaikuttaa omiin opintoihinsa. Pitää kannustaa opiskelijoita kysymään kysymyksiä ja antamaan palautetta. Kuuntelemalla opiskelijoita, tarkkailemalla heidän oppimistaan, tai pyytämällä heiltä palautetta, voi erikoistua kurssin aikana sellaiseen opetustyyliin, minkä opiskelijat kokevat parhaaksi.
Näin palaute on jatkuva osa toimintaa, mikä mahdollistaa opettajan ja opiskelijoiden välisen vuorovaikutuksen. Oppimisprosessin näkökulmasta on hyödyllistä kerätä palautetta koko kurssin ajalta. Tällainen opetuksen keskellä tapahtuva tiedon keruu on formatiivista palautetta, jolla pyritään selvittämään opiskelijoiden ymmärryksen lisääntymistä kurssin kuluessa. Opiskelijoiden esitietoja kannattaa yrittää selvittää, jotta luennolla voi sitten auttaa opiskelijoita löytämään henkilökohtaisen kiinnostuksen tai yhteyden opittavaan asiaan.
Erilaiset oppijat?
On hyvä pitää mielessä, että ei ole olemassa varsinaisia visuaalisia, auditiivisia (kuulo) yms. oppijoita. Sen sijaan kaikki ihmiset oppivat monilla eri tavoilla. Parhaat oppimistulokset saadaan, jos tieto välitetään monella tavalla samanaikaisesti: esim. näyttää kuvan jostakin asiasta ja samalla kertoo sen asian sanoin. Ks. esim.
Sopivin opetustapa
Opetustilanteen tavoitteen pitäisi määrätä se, minkälaiseen vuorovaikutukseen kulloinkin pyritään. Opettajan tuleekin suunnitella opetustilanne siten, että valittu työskentelymenetelmä ja siinä käytettävä vuorovaikutus palvelevat tavoitetta.
Jos tavoitteena on esimerkiksi opiskelijan ajattelun rikastaminen ja laajentaminen, keskustelu, jossa opiskelijoita kannustetaan tuomaan erilaisia näkökulmia rohkeasti esiin, edistää oppimista. Lyhyet ja selkeästi rajatut parikeskustelut palvelevat hyvin asiakokonaisuuden oppimista. Vapaampi keskustelu opetustilanteessa taas edistää uusien oivallusten ja kysymysten syntyä, josta oppivat niin opiskelijat kuin opettajakin.
Tutkimusten mukaan opettajan pystyvyysuskomukset vahvistuvat pitkäkestoisessa yliopistopedagogisessa koulutuksessa. Opettajat, joilla on korkeat pystyvyysuskomukset, käyttävät monipuolisempia opetusmenetelmiä kuin opettajat, joilla on matalat pystyvyysuskomukset.
Lähteitä:
Marianne Hemminki, Miia Leppänen ja Taru Valovirta: Innostu ja onnistu opetuksessa
https://sites.uef.fi/flippaus/flippausmanuaali/
https://unips.fi/extra-readings-and-materials/
Sari Lindblom-Ylänne ja Anne Nevgi: Yliopisto-opettajan käsikirja