Vuorovaikutuksen arviointi opetuksessa
Esittelemme 2 täydentävää lähestymistapaa oman opetuksen vuorovaikutuksen arviointiin. Ensimmäinen on ns. tekninen arviointi avainkysymysten kautta ja toinen lähestymistapa on kokonaisvaltaisempi opettajan reflektio, mikä esitellään tässä hyvin tiiviisti, mutta tarjoamme esittelyssä linkkejä aihetta laajemmin käsittelevään kirjallisuuteen.
1. Kurssilla toteutuneen vuorovaikutuksen tekninen arviointi:
1.1 Listaa opetuksessa tarjotut vuorovaikutuksen kanavat (esim. luennolla varattu aika kysymyksiin ja keskusteluun, tarjotut sähköiset kanavat, yksilölliset tapaamiset)
1.2 Arvioi jokaista tarjottua vuorovaikutuskanavaa:
Paljonko kanavan kautta saapui kysymyksiä, vastauksia, palautetta tai laajempaa keskustelua?
Oliko kanava kaikkien opiskelijoiden vaiko vain osan käytössä?
Jos ei, niin mieti vaihtoehtoisia tapoja aktivoida passiivisempia opiskelijoita
Vaikuttiko kanavan vuorovaikutus opetuksen sisältöön ja painotuksiin ja/tai vaikuttaako se tulevaisuudessa opetuksen sisältöön ja toteutukseen?
1.3 Arvioi oliko jokin kanava turha tai puuttuiko opetuksesta/kurssilta jokin oleellinen vuorovaikutuskanava?
2. Vuorovaikutuksen arviointi osana opettajan reflektiota:
Reflektio tarjoaa kokonaisvaltaisemman lähestymistavan arvioida oman opetuksen vuorovaikutusta osana oman opetustoiminnan ja ammatillisen kehityksen pohdintaa. Esitämme tässä tiiviin johdatuksen reflektioon pohjautuen Yliopisto-opettajan käsikirjaan (Lindblom-Ylänne, S., & Nevgi, A. (2009).
Reflektointi on useimmille suomalaisille yliopisto-opiskelijoille tuttu osa opintojen suorittamista. Reflektiota pidetään opettajana kehittymisen kannalta keskeisenä, joten esitämme tiiviisti sen keskeiset määritelmät, tulokset ja käytännön suositukset, joita pohdimme hieman erityisesti opetuksen vuorovaikutuksen näkökulmasta.
Reflektiolle on annettu useita määritelmiä. Esim. Alvesosson ja Sköldberg määrittelevät, että opettajan reflektio tarkoittaa omien tulkintojen ja näkemysten tarkastelemista toisesta näkökulmasta sekä itsekriittisyyttä suhteessa omaan toimintaan (Alvesson & Sköldberg 2017). Aikaisemmin John Dewey (1933) on määritellyt reflektion monimutkaiseksi, tarkkuutta vaativaksi, älylliseksi ja emotionaaliseksi toiminnaksi, joka vaatii aikaa, jotta sen voisi toteuttaa hyvin. Dewey tarjoaa neljä kriteeriä reflektion täsmälliseen ymmärtämiseen:
Reflektio on merkityksenantoprosessi, joka siirtää oppijaa kokemuksesta toiseen siten, että hänelle muodostuu syvällinen ymmärrys suhteista ja yhteyksistä toisten ihmisten kokemuksiin ja ideoihin.
Reflektio on systemaattinen ja kurinalainen ajattelutapa, joka koostuu seuraavista vaiheista: kokemuksen spontaani tulkinta, kokemuksesta nousevien ongelmien ja kysymysten tunnistaminen, mahdollisten selitysten antaminen esiin tulleille ongelmille sekä selitysten ja ratkaisuvaihtoehtojen kehittäminen ja testaaminen.
Reflektion tulee tapahtua vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Tämä on olennaista, sillä omien ideoiden tai ajatusten ilmaiseminen toisille riittävän selkeästi paljastaa sekä oman ajattelun vahvuudet että heikkoudet.
Reflektio edellyttää sekä oman että toisten henkilökohtaista ja älyllistä kehittymistä arvostavia asenteita. Tietoisuus asenteista ja tunteista on olennainen tarkoituksenmukaisen reflektiivisen käytännön elementti. (Yliopisto-opettajan käsikirja, 2009)
Opetuksen vuorovaikutuksen arvioinnin kannalta erityisesti Deweyn kolmas reflektion kriteeri tarjoaa tärkeän näkökulman: vuorovaikutusta tulisi reflektoida ”vuorovaikutuksessa toisten kanssa”, siis sekä opiskelijoiden että kollegojen kanssa. Tällöin opetuksen vuorovaikutukseen liittyvät heikkoudet voidaan havaita ja korjata parhaimmillaan jopa välittömästi opetuksen aikana. Schön (1987) on eritellyt reflektion ajallisesti eri vaiheisiin, joista ensimmäinen tapahtuu vuorovaikutuksen toteutuessa (reflection-in-action) ja jälkimmäinen tapahtuu vuorovaikutteisen toiminnan jälkeen (reflection-on-action), jolloin toiminnan tarkastelulla pyritään jälkikäteen vahvistamaan ammatillista tietopohjaa. Myöhemmin Eraut (1995) on lisännyt erityisesti opettajan työhön liittyen kolmannen reflektiomuodon, joka tapahtuu ennen vuorovaikutteista vaihetta (reflektion-for-action). Nämä kolme reflektion vaihetta mahdollistavat opettajan tietopohjan ja vuorovaikutustaitojen jatkuvan arvioinnin ja kehittämisen.
Lopuksi videossa tiivistelmä vuorovaikutuksen arvioinnista:
Lähteet:
Alvesson, M., & Sköldberg, K. (2017). Reflexive methodology: New vistas for qualitative research. sage.
Dewey, J. (1933). How we think. Buffalo. NY: Prometheus Books.
Eraut, M. (1995). Schon Shock: a case for refraining reflection‐in‐action?. Teachers and teaching, 1(1), 9-22.
Lindblom-Ylänne, S., & Nevgi, A. (2009). Yliopisto-opettajan käsikirja.
Schön, D. A. (1987). Educating the reflective practitioner: Toward a new design for teaching and learning in the professions. Jossey-Bass.