Oivalluttaminen
Oivalluttamisessa voisi olla ytimenä Why-How-What -viitekehys:
Simon Sinek toi liiketoimintakonsulttimarkkinoille "kultainen ympyrä"-käsitteen. Ajatus perustuu siihen, että ihmisten tehdessä ostopäätöksen, ostopäätös etenee reittiä 1. "Miksi asia on tärkeä" 2. "Millaisia ominaisuuksia asialla on" 3. "Mitä yksityiskohtia asia pitää sisällään"
Simon Sinekin mukaan päätöksenteon edellytyksenä on asian "ostaminen" ensin tasolla 1 (Miksi), ja sitten tasolla 2 (Miten). Päätös on useimmiten syntynyt ennen kuin tullaan tasolle 3 (mitä). Monet markkinointiviestit aloittavat asiakkaidensa maanittelun kuitenkin tasolta kolme; esim henkilöauto: "tässä autossa on 200 hevosvoimaa, 5 ovea, siihen saa vetokoukun,..." Näiden luetteleminen ei kuitenkaan saa ostopäätöstä aikaiseksi ennen kuin asia on "myyty" aivoissa tasolla 2 ja 1. Markkinointiviesti kannattaakin aloittaa tasolta 1. Auton markkinointiviesti tasolla yksi voisi olla esimerkiksi "haluatko olla vapaa liikkumaan milloin ja minne haluat?". Sen jälkeen sinulla syntyy konkreettisia tarpeita: sinulla saattaa olla esim. kolme lasta ja kaksi isoa koiraa. Se määrittää kakkostasolla Miten voisit auton tuomaa vapautta hyödyntää. Vasta sen jälkeen sinua (kenties) kiinnostaa Mitä -tason asiat, kuten ne hevosvoimat, auton väri jne.
Oppimista eli asioiden omaksumista voidaan myös pitää asian "ostamisena", ja motivaatio myös tiedon "ostamiseen" helpottuu, kun kuljetaan samaa reittiä, millä ostamme tavaroita ja palveluita.
1. Oivaltamisessa on oleellista opiskeltavan asian merkitys, tai merkityksellisyys, WHY. Se luo pohjan motivaatiolle oppia jokin asia (sikäli kun sitä on muutakin kuin kurssin tai tutkinnon suorittaminen). Esimerkiksi WHY: Miksi kemian osaaminen on tärkeää? Kemian tekniikan opiskelijalle saattaa olla merkityksellistä luoda maailma, jossa on vähemmän hiilidioksidia päästäviä teknologioita käytössä.
2. Kun asian tärkeys tai merkityksellisyys on sisäistetty, ollaan motivoituneita menemään eteenpäin asiassa: HOW: Miten 'maailman pelastaminen' fossiilien korvaamisella biomateriaaleilla voisi tapahtua? Kemian tekniikassa opiskellaan esimerkkejä siitä, miten fossiilista muovia voidaan korvata selluloosalla. Tämän edellytyksenä saattaa olla, että luontaisesti hygroskooppista (veden vaikutuksesta esim. turpoavaa) sekä hydrofiilistä (vettä absorboivaa) luonnetta pitää muuttaa vaikuttamalla selluloosan kemialliseen rakenteeseen.
3. Kun kemian mahdollisuudet maailman pelastajana on sisäistetty, ja ollaan oltu motivoituneita käymään lävitse periaatteita, joilla kemiaa voidaan hyödyntää tässä roolissa, voidaan tulla oivallusten äärelle sen suhteen, Mitä kemiaa detaljitasolla on hyvä osata selluloosamolekyylin rakenteesta, jotta voidaan luoda hydrofiilinen selluloosamolekyyli. Käytyään lävitse oivallukset tasoilta 1-2 opiskelija on saanut merkityksellisyyden kokemuksen detaljitason opiskelun tärkeydestä. Jopa 'Haukionkala' -opiskelu muuttuu mielekkäämmäksi kuin ilman edellä kuvattua pohjustusta.
Kaikilla meistä on kokemuksia luennoitsijoista, jotka tykittävät suoraan kappaleeseen kolme omissa luennoissaan. Opiskelusta tulee helposti merkitystä vailla olevaa ulkoaopettelua. Ja meillä kaikilla on opettajina varmasti kiusauksena - rajallisen luentoajan ja kurssin laajuuden puitteissa - käydä kaikki meidän mielestämme niiiiiin oleelliset Facts&Figures't lävitse, ja nipistää asian taustan ja merkityksen läpikäynnistä. Tässä kannattaa arvioida, että millä "merkityksen" ja "datan" tasapainolla opetuksessa opiskelijoilla on parhaat tiedot aiheesta esimerkiksi vuoden kuluttua.
Oma professorini kertoi opintojeni päätyttyä ja siirtyessäni työeämään: "Tulet unohtamaan lähes kaiken oppimasi, kun menet työelämään. Mutta toivottavasti asioiden ymmärrys säilyy". Minusta tämä oli mainiosti sanottu: Asioita, myös "dataa" toki on hyvä "tietää", mutta tärkeintä ei ole olla kävelevä alansa tietosanakirja, vaan asioiden ymmärtäjä ja asioiden yhdistäjä. Yliopistossa koulutetaan asioiden "luojia", ei ensisijassa "tietäjiä". Tällä on yhteyttä asioiden merkityksellisyyden omaksumiseen.