Millaisiin tilanteisiin voin saada apua Aallon psykologeilta?

8. Ainaista yksin puurtamista?: Opiskelu ja yksinäisyys

Vastaanotolla opintopsykologi alkaa kartoittamaan tilannetta. Opiskelija kertoo, että opiskeluintoa latistaa se, että opintoja tulee tehdä niin itsenäisesti. Luennoilla ja laskupajoissa näkee ihmisiä, mutta mitään syvempää kanssakäymistä ei ole. Opiskelijaa on alkanut harmittamaan se, ettei hänelle ole muodustunut kaveriporukkaa, jonka kanssa jakaisi asioita. Olisi mukavempaa opiskella yhdessä. Pikku hiljaa opinnot ja koululle meneminenkin on alkanut ahdistamaan. Yksinäisyys tuntuu kuormittavalta ja häpeälliseltä.  Kurssit, joissa olisi ryhmätöitä edessä, ovat jääneet tekemättä, koska opiskelijaa pelottaa, että hän jäisi ilman ryhmää, kun ei tunne muita opiskelijoita niin hyvin.

Opiskelijasta tuntuu hyvältä saada vihdoin puhuttua ongelmiaan auki jollekin. Opintopsykologi vaikuttaa ymmärtävän tilanteen hyvin. Helppoja ratkaisuja ei kuitenkaan ole. Opintopsykologi ehdottaa, että he ottavat yksinäisyyden voittamisen fokukseksi ja alkavat tapaamaan viikottain viiden kerran ajan.

Toisella kerralla hahmottuu paremmin yksinäisyyden syyt. Opiskelijan ensimmäinen syksy yliopistolla oli vaikea, sillä hänen elämässään tapahtui paljon muutoksia kerralla. Muutto uudelle paikkakunnalla ja samanaikaisesti parisuhde oli kriisissä. Opiskeija halusi pitää kiinni parisuhteesta ja panostaa siihen, eikä sosialisoiminen yliopistolla tai bileissä tuntunut niin tärkeältä. Opiskelija ajatteli, että ehtii sitä myöhemminkin alkaa tutustumaan. Kuitenkin kävi niin, että tutustuminen alkoi tuntua yhä vaikeammalta, kun itseänäistä opiskelua oli paljon ja muut vaikuttivat löytäneen jo omat porukkansa.

Opintopsykologi pyytää opiskelijaa määrittämään jonkin tavoitteen, mitä kohti opiskelija haluaa mennä. Tavoitteeksi muodostui se, että saisi edes yhden hyvän kaverin yliopistolta. Vastaanotolla alettiin käydä läpi niitä keinoja, jotka voisivat viedä opiskelijaa lähemmäksi tätä tavoitettaan. Tärkeinä keskustelunaiheina olivat ajatukset ja tunteet, jotka pitivät opiskelijaa siinä uskomuksessa, ettei hänen kannata alkaa näkemään vaivaa tavoitteen eteen. Opiskelija oli perustellut itselleen, että vanhat kaverit toisella paikkakunnalla ja parisuhde riittävät hänelle. Kuitenkin nyt opiskelija hahmottaa, kuinka paljon oikeasti kaipaisisi opiskelukavereita arkeensa.

Pienin askelin opiskelija alkaa harjoitella kontaktin ottamista muihin. Opiskelija rohkaistuu alkaa jutella ihmisille luennoilla ja liittyy myös erääseen AYY:n harrastekerhoon. Pettymyksiä ja vaikeita paikkoja tulee vastaan, mutta onneksi myös paljon onnistumisen kokemuksia. Viiden ohjauskerran jälken opiskelijasta tuntuu, että hän pystyy itse vaikuttamaan vahvasti omaan tilanteeseensa ja toivottamalta tuntunut tilanne alkaa vaikuttaa valoisammalta.