Differentiaali- ja integraalilaskenta 2

9. Taso- ja avaruusintegraalit

9.2. Napa-, sylinteri- ja pallokoordinaatistot. Pintaintegraali

Napakoordinaatit

Piste (x,y)\in \mathbb{R}^2 voidaan kirjoittaa muodossa (r,\theta), missä r\geq0 ja 0\le \theta < 2\pi. Napakulma \theta on yksikäsitteinen jos r > 0.

napakoordinaatisto

Alkeisgeometriasta saadaan kaavat  \left\{ \begin{array}{l} x=r\cos \theta\\ y=r\sin \theta \end{array}\right. \Leftrightarrow \left\{ \begin{array}{l} r^2=x^2+y^2 \\ \tan{\theta} = y/x. \end{array}\right. Vrt. kompleksiluvun polaarimuoto x + i y = r e^{i \theta}.

Koordinaatistomuunnoksen (r, \theta) \mapsto (x,y) Jacobin determinantille saadaan kaava  \frac{\partial(x,y)}{\partial (r,\theta)} = \left|\begin{array}{cc} \frac{\partial x}{\partial r} & \frac{\partial x}{\partial \theta}\\ \frac{\partial y}{\partial r} & \frac{\partial y}{\partial \theta} \end{array}\right| = \left|\begin{array}{cc} \cos \theta & -r\sin \theta\\ \sin \theta & r\cos\theta \end{array}\right| = r. Siten muuttujanvaihtokaavaa varten saadaan pinta-alan venytys  dx\,dy = \bigg|\frac{\partial(x,y)}{\partial (r,\theta)}\bigg| \,dr\,d\theta = r\,dr\,d\theta. Tasointegraali napakoordinaateissa  \iint_D f(x,y)\,dx\,dy = \iint_G g(r,\theta)r\,dr\,d\theta, missä g(r,\theta) = f(r\cos\theta,r\sin\theta).

Esimerkki

(i) Olkoon D=\lbrace (x,y)\in \mathbb{R}^2 : 1 < x^2 + y^2 < 4\rbrace. Lasketaan napakoordinaateissa integraali  I=\iint_D \frac{1}{x^2+y^2}\,dx\,dy. Saadaan  I=\int_0^{2\pi}\int_1^2\frac{1}{r^2}r\,dr\,d\theta = \int_0^{2\pi} d\theta \cdot \int_1^2\frac{dr}{r} =2\pi\ln r\Big|_{r=1}^2 = 2\pi \ln 2.

(ii) Integraali  \int_{-\infty}^\infty e^{-x^2}\,dx on erittäin tärkeä mm. todennäköisyyslaskennassa ja tilastotieteessä. Tämä integraali on vaikea, koska integraalifunktiota ei ole mahdollista kirjoittaa alkeisfunktioiden avulla.

Integraali on kuitenkin mahdollista laskea seuraavan tempun avulla: Huomataan aluksi, että  I = \int_{-\infty}^\infty \int_{-\infty}^\infty e^{-x^2-y^2}\,dx\,dy = \bigg(\int_{-\infty}^\infty e^{-x^2}\,dx\bigg)^2. Laskemalla epäoleellinen tasointegraali napakoordinaateissa  I = \int_0^{2\pi}\int_0^\infty e^{-r^2}r\,dr\,d\theta = \int_0^{2\pi}d\theta \cdot \int_0^\infty r e^{-r^2}\,dr  = 2\pi \int_0^\infty{r e^{-r^2}\,dr} = -\pi \lim_{R \to \infty}{\int_0^R (-2r) e^{-r^2}\,dr}.

Nyt \frac{d}{dr} e^{-r^2} = -2r e^{-r^2}, joten integraaliksi saadaan:  \int_0^R (-2r) e^{-r^2}\,dr = e^{-R^2} - 1 Viemällä R \to \infty tulee I = \pi ja siitä alkuperäisen integraalin arvo  \int_{-\infty}^\infty e^{-x^2}\,dx = \sqrt{I} = \sqrt{\pi}. Miksi temppu toimi?

Muuttujanvaihto avaruusintegraalissa

Muunnoskaavat (u,v,w) \mapsto (x,y,z) ovat  \left\{ \begin{array}{l} x=x(u,v,w),\\ y=y(u,v,w),\\ z=z(u,v,w). \end{array}\right. Tällöin  dx\,dy\,dz = \bigg|\frac{\partial(x,y,z)}{\partial (u,v,w)}\bigg|\,du\,dv\,dw, missä  \frac{\partial(x,y,z)}{\partial (u,v,w)} = \left|\begin{array}{ccc} \frac{\partial x}{\partial u} & \frac{\partial x}{\partial v} & \frac{\partial x}{\partial w} \\ \frac{\partial y}{\partial u} & \frac{\partial y}{\partial v} & \frac{\partial y}{\partial w}\\ \frac{\partial z}{\partial u} & \frac{\partial z}{\partial v} & \frac{\partial z}{\partial w} \end{array}\right|. Jos siis g(u,v,w) = f(x(u,v,w),y(u,v,w),z(u,v,w)), niin  \iiint_D f(x,y,z)\,dx\,dy\,dz = \iiint_G g(u,v,w)\, \bigg|\frac{\partial(x,y,z)}{\partial (u,v,w)}\bigg|\,du\,dv\,dw.

Sylinterikoordinaatit

Koordinaatit (r,\theta,z), missä r \geq 0, 0\le \theta, z\in\mathbb{R}. Suoralla r = 0 (eli z-akselilla) napakulma \theta ei ole yksikäsitteinen.
sylinterikoordinaatisto

Tällöin muunnoskaavat (r,\theta,z) \mapsto (x,y,z) ovat \begin{align*} \begin{cases} x &= r\cos\theta, \\ y &= r\sin\theta, \\ z &= z. \end{cases} \end{align*} Ja muunnoksen Jacobin determinantiksi saadaan  dx\,dy\,dz = \bigg|\frac{\partial(x,y,z)}{\partial (r,\theta,z)}\bigg|\,dr\,d\theta\,dz = r\,dr\,d\theta\,dz.

Sylinterikoordinaateissa on helppo esittää pyörähdyskappaleita z-akselin ympäri muodossa  r = f(z), \quad \text{jossa} \quad z \in [a,b] \text{ ja } \theta \in [0, 2 \pi), missä f on ei-negatiivinen funktio. Sylinterisymmetriset tehtävät!

Esimerkki

Lasketaan funktion f määräämän pyörähdyskappaleen \Omega tilavuus  \iiint_{\Omega} dx\, dy\, dz = \int_a^b\int_0^{2\pi}\int_0^{f(z)} r\,dr\,d\theta\,dz  = \int_a^b \left (2\pi \cdot \frac{1}{2}f(z)^2 \right ) \, dz = \pi \int_a^b f(z)^2 \, dz, mikä lienee tuttu kaava.

Pallokoordinaatit

Koordinaatit (r,\theta,\phi), missä r \geq 0, 0\le \theta, 0\le \phi \leq \pi.

palookoordinaatisto

Korotus- eli napakulmaa \pi/2 - \phi käytetään usein \phi:n sijasta. Atsimuuttikulma \theta ja korotuskulma ovat yksikäsitteisiä, jos pisteen etäisyys z-akselista  > 0. Muunnoskaavat ovat \begin{align*} \begin{cases} x&=r\sin\phi \cos\theta,\\ y&=r\sin\phi \sin\theta,\\ z&=r\cos\phi, \end{cases} \end{align*} ja muunnoksen Jacobin determinantiksi saadaan  dx\,dy\,dz = \bigg|\frac{\partial(x,y,z)}{\partial (r,\theta,\phi)}\bigg|\,dr\,d\theta\,d\phi = r^2\sin\phi \,dr\,d\theta\,d\phi.

Esimerkki

Lasketaan R-säteisen pallon \mathbb{B}^3(R) tilavuus:  V(\mathbb{B}^3) = \iiint_{\mathbb{B}^3(R)} 1\,dx\,dy\,dz = \int_0^R\int_0^{2\pi}\int_0^\pi r^2\sin\phi\,d\phi\,d\theta\,dr  = \int_0^R\int_0^{2\pi} -r^2\cos\phi\bigg|_{\phi=0}^\pi\,d\theta\,dr = \int_0^R\int_0^{2\pi} 2r^2\,d\theta\,dr  =\int_0^R 4\pi r^2\,dr = \frac{4\pi r^3}{3}\bigg|_{r=0}^R = \frac{4\pi R^3}{3}.

Kaksiulotteinen pinta-ala avaruudessa

Tutkitaan kaksiulotteista kaareutuvaa pintaa S, joka on (piirtämisen helpottamiseksi) xy-tason yläpuolella avaruudessa \mathbb{R}^3.

Tarkastellaan aluksi xy-tason neliön yläpuolelle jäävän osan pinta-alaa. Se on ilmeisesti suurempi tai yhtäsuuri kuin vastaavan neliön pinta-ala.

Tästä johtuen pinta-aladifferentiaali dS on suurempi tai yhtäsuuri kuin kuin dx\,dy. Itseasiassa dx\,dy saadaan, jos dS projisoidaan xy-tasoon. Projektio voidaan kirjoittaa kaavana  dx\,dy = \cos \gamma\,dS, missä \gamma on pinnan S normaalivektorin \mathbf{N} ja z-akselin suuntaisen yksikkövektorin \mathbf{k} välinen kulma. Toisaalta pistetulon määritelmästä saadaan  \mathbf{N} \cdot \mathbf{k} = \|\mathbf{N}\| \|\mathbf{k}\| \cos \gamma, ja siis  dS = \frac{1}{\cos \gamma}\,dx\,dy = \frac{\|\mathbf{N}\| \|\mathbf{k}\|}{\mathbf{N} \cdot \mathbf{k}}\,dx\,dy.

Aikaisemmin on johdettu pinnan (ylöspäin suunnatulle) normaalivektorille esitys  \mathbf{N} = -\frac{\partial z}{\partial x}\mathbf{i} - \frac{\partial z}{\partial y}\mathbf{j} + \mathbf{k}. Saadaan  \|\mathbf{N}\| = \sqrt{1+ \Big(\frac{\partial z}{\partial x}\Big)^2 + \Big(\frac{\partial z}{\partial y}\Big)^2} Lisäksi \|\mathbf{k} \| =1 ja \mathbf{N}\cdot \mathbf{k} = 1, joten  dS = \sqrt{1+ \Big(\frac{\partial z}{\partial x}\Big)^2 + \Big(\frac{\partial z}{\partial y}\Big)^2}\,dx\,dy. Kaltevuuden huomioiva korjaustekijä yleistää tasointegraalin pintaintegraaliksi.

Esimerkki

Tarkastellaan sylinterin x^2+y^2=a^2, a>0 leikkaamaa palasta hyperbolisesta paraboloidista z=x^2-y^2. Mikä on palasen pinta-ala?

Lasketaan  \frac{\partial}{\partial x} z = 2x,\qquad \frac{\partial}{\partial y} z = -2y. Siten pinta-aladifferentiaaliksi saadaan  dS = \sqrt{1+ \Big(\frac{\partial z}{\partial x}\Big)^2 + \Big(\frac{\partial z}{\partial y}\Big)^2}\,dx\,dy  = \sqrt{ 1 + 4(x^2+y^2)} \,dx\,dy  =\sqrt{1+ 4r^2}\, r\,dr\,d\theta, napakoordinaateissa ilmaistuna.

Lasketaan nyt integraali napakoordinaateissa:  \textrm{Ala}(S)= \int_0^{2\pi} \int_0^a r\sqrt{1+4r^2}\,dr\,d\theta  = \frac{\pi}{4} \int_0^a 8r\sqrt{1+4r^2}\,dr  = \frac{\pi}{4} \bigg|_{r=0}^a\frac{2}{3}(1+4r^2)^{3/2} =\frac{\pi}{6} \big[(1+4a^2)^{3/2} -1\big].