Differentiaali- ja integraalilaskenta 2

9. Taso- ja avaruusintegraalit

9.2. Napa-, sylinteri- ja pallokoordinaatistot. Pintaintegraali

Napakoordinaatit

Piste (x,y)R2 voidaan kirjoittaa muodossa (r,θ), missä r0 ja 0θ<2π. Napakulma θ on yksikäsitteinen jos r>0.

napakoordinaatisto

Alkeisgeometriasta saadaan kaavat {x=rcosθy=rsinθ{r2=x2+y2tanθ=y/x. Vrt. kompleksiluvun polaarimuoto x+iy=reiθ.

Koordinaatistomuunnoksen (r,θ)(x,y) Jacobin determinantille saadaan kaava (x,y)(r,θ)=|xrxθyryθ|=|cosθrsinθsinθrcosθ|=r. Siten muuttujanvaihtokaavaa varten saadaan pinta-alan venytys dxdy=|(x,y)(r,θ)|drdθ=rdrdθ. Tasointegraali napakoordinaateissa Df(x,y)dxdy=Gg(r,θ)rdrdθ, missä g(r,θ)=f(rcosθ,rsinθ).

Esimerkki

(i) Olkoon D={(x,y)R2:1<x2+y2<4}. Lasketaan napakoordinaateissa integraali I=D1x2+y2dxdy. Saadaan I=2π0211r2rdrdθ=2π0dθ21drr=2πlnr|2r=1=2πln2.

(ii) Integraali ex2dx on erittäin tärkeä mm. todennäköisyyslaskennassa ja tilastotieteessä. Tämä integraali on vaikea, koska integraalifunktiota ei ole mahdollista kirjoittaa alkeisfunktioiden avulla.

Integraali on kuitenkin mahdollista laskea seuraavan tempun avulla: Huomataan aluksi, että I=ex2y2dxdy=(ex2dx)2. Laskemalla epäoleellinen tasointegraali napakoordinaateissa I=2π00er2rdrdθ=2π0dθ0rer2dr =2π0rer2dr=πlimRR0(2r)er2dr.

Nyt ddrer2=2rer2, joten integraaliksi saadaan: R0(2r)er2dr=eR21 Viemällä R tulee I=π ja siitä alkuperäisen integraalin arvo ex2dx=I=π. Miksi temppu toimi?

Muuttujanvaihto avaruusintegraalissa

Muunnoskaavat (u,v,w)(x,y,z) ovat {x=x(u,v,w),y=y(u,v,w),z=z(u,v,w). Tällöin dxdydz=|(x,y,z)(u,v,w)|dudvdw, missä (x,y,z)(u,v,w)=|xuxvxwyuyvywzuzvzw|. Jos siis g(u,v,w)=f(x(u,v,w),y(u,v,w),z(u,v,w)), niin Df(x,y,z)dxdydz=Gg(u,v,w)|(x,y,z)(u,v,w)|dudvdw.

Sylinterikoordinaatit

Koordinaatit (r,θ,z), missä r0, 0θ, zR. Suoralla r=0 (eli z-akselilla) napakulma θ ei ole yksikäsitteinen.
sylinterikoordinaatisto

Tällöin muunnoskaavat (r,θ,z)(x,y,z) ovat {x=rcosθ,y=rsinθ,z=z. Ja muunnoksen Jacobin determinantiksi saadaan dxdydz=|(x,y,z)(r,θ,z)|drdθdz=rdrdθdz.

Sylinterikoordinaateissa on helppo esittää pyörähdyskappaleita z-akselin ympäri muodossa r=f(z),jossaz[a,b] ja θ[0,2π), missä f on ei-negatiivinen funktio. Sylinterisymmetriset tehtävät!

Esimerkki

Lasketaan funktion f määräämän pyörähdyskappaleen Ω tilavuus Ωdxdydz=ba2π0f(z)0rdrdθdz =ba(2π12f(z)2)dz=πbaf(z)2dz, mikä lienee tuttu kaava.

Pallokoordinaatit

Koordinaatit (r,θ,ϕ), missä r0, 0θ, 0ϕπ.

palookoordinaatisto

Korotus- eli napakulmaa π/2ϕ käytetään usein ϕ:n sijasta. Atsimuuttikulma θ ja korotuskulma ovat yksikäsitteisiä, jos pisteen etäisyys z-akselista >0. Muunnoskaavat ovat {x=rsinϕcosθ,y=rsinϕsinθ,z=rcosϕ, ja muunnoksen Jacobin determinantiksi saadaan dxdydz=|(x,y,z)(r,θ,ϕ)|drdθdϕ=r2sinϕdrdθdϕ.

Esimerkki

Lasketaan R-säteisen pallon B3(R) tilavuus: V(B3)=B3(R)1dxdydz=R02π0π0r2sinϕdϕdθdr =R02π0r2cosϕ|πϕ=0dθdr=R02π02r2dθdr =R04πr2dr=4πr33|Rr=0=4πR33.

Kaksiulotteinen pinta-ala avaruudessa

Tutkitaan kaksiulotteista kaareutuvaa pintaa S, joka on (piirtämisen helpottamiseksi) xy-tason yläpuolella avaruudessa R3.

Tarkastellaan aluksi xy-tason neliön yläpuolelle jäävän osan pinta-alaa. Se on ilmeisesti suurempi tai yhtäsuuri kuin vastaavan neliön pinta-ala.

Tästä johtuen pinta-aladifferentiaali dS on suurempi tai yhtäsuuri kuin kuin dxdy. Itseasiassa dxdy saadaan, jos dS projisoidaan xy-tasoon. Projektio voidaan kirjoittaa kaavana dxdy=cosγdS, missä γ on pinnan S normaalivektorin N ja z-akselin suuntaisen yksikkövektorin k välinen kulma. Toisaalta pistetulon määritelmästä saadaan Nk= ja siis  dS = \frac{1}{\cos \gamma}\,dx\,dy = \frac{\|\mathbf{N}\| \|\mathbf{k}\|}{\mathbf{N} \cdot \mathbf{k}}\,dx\,dy.

Aikaisemmin on johdettu pinnan (ylöspäin suunnatulle) normaalivektorille esitys  \mathbf{N} = -\frac{\partial z}{\partial x}\mathbf{i} - \frac{\partial z}{\partial y}\mathbf{j} + \mathbf{k}. Saadaan  \|\mathbf{N}\| = \sqrt{1+ \Big(\frac{\partial z}{\partial x}\Big)^2 + \Big(\frac{\partial z}{\partial y}\Big)^2} Lisäksi \|\mathbf{k} \| =1 ja \mathbf{N}\cdot \mathbf{k} = 1, joten  dS = \sqrt{1+ \Big(\frac{\partial z}{\partial x}\Big)^2 + \Big(\frac{\partial z}{\partial y}\Big)^2}\,dx\,dy. Kaltevuuden huomioiva korjaustekijä yleistää tasointegraalin pintaintegraaliksi.

Esimerkki

Tarkastellaan sylinterin x^2+y^2=a^2, a>0 leikkaamaa palasta hyperbolisesta paraboloidista z=x^2-y^2. Mikä on palasen pinta-ala?

Lasketaan  \frac{\partial}{\partial x} z = 2x,\qquad \frac{\partial}{\partial y} z = -2y. Siten pinta-aladifferentiaaliksi saadaan  dS = \sqrt{1+ \Big(\frac{\partial z}{\partial x}\Big)^2 + \Big(\frac{\partial z}{\partial y}\Big)^2}\,dx\,dy  = \sqrt{ 1 + 4(x^2+y^2)} \,dx\,dy  =\sqrt{1+ 4r^2}\, r\,dr\,d\theta, napakoordinaateissa ilmaistuna.

Lasketaan nyt integraali napakoordinaateissa:  \textrm{Ala}(S)= \int_0^{2\pi} \int_0^a r\sqrt{1+4r^2}\,dr\,d\theta  = \frac{\pi}{4} \int_0^a 8r\sqrt{1+4r^2}\,dr  = \frac{\pi}{4} \bigg|_{r=0}^a\frac{2}{3}(1+4r^2)^{3/2} =\frac{\pi}{6} \big[(1+4a^2)^{3/2} -1\big].