Differentiaali- ja integraalilaskenta 2
9. Taso- ja avaruusintegraalit
9.2. Napa-, sylinteri- ja pallokoordinaatistot. Pintaintegraali
Napakoordinaatit
Piste (x,y)∈R2 voidaan kirjoittaa muodossa (r,θ), missä r≥0 ja 0≤θ<2π. Napakulma θ on yksikäsitteinen jos r>0.

Alkeisgeometriasta saadaan kaavat {x=rcosθy=rsinθ⇔{r2=x2+y2tanθ=y/x. Vrt. kompleksiluvun polaarimuoto x+iy=reiθ.
Koordinaatistomuunnoksen (r,θ)↦(x,y) Jacobin determinantille saadaan kaava ∂(x,y)∂(r,θ)=|∂x∂r∂x∂θ∂y∂r∂y∂θ|=|cosθ−rsinθsinθrcosθ|=r. Siten muuttujanvaihtokaavaa varten saadaan pinta-alan venytys dxdy=|∂(x,y)∂(r,θ)|drdθ=rdrdθ. Tasointegraali napakoordinaateissa ∬Df(x,y)dxdy=∬Gg(r,θ)rdrdθ, missä g(r,θ)=f(rcosθ,rsinθ).
Esimerkki
(i) Olkoon D={(x,y)∈R2:1<x2+y2<4}. Lasketaan napakoordinaateissa integraali I=∬D1x2+y2dxdy. Saadaan I=∫2π0∫211r2rdrdθ=∫2π0dθ⋅∫21drr=2πlnr|2r=1=2πln2.
(ii) Integraali ∫∞−∞e−x2dx on erittäin tärkeä mm. todennäköisyyslaskennassa ja tilastotieteessä. Tämä integraali on vaikea, koska integraalifunktiota ei ole mahdollista kirjoittaa alkeisfunktioiden avulla.
Integraali on kuitenkin mahdollista laskea seuraavan tempun avulla: Huomataan aluksi, että I=∫∞−∞∫∞−∞e−x2−y2dxdy=(∫∞−∞e−x2dx)2. Laskemalla epäoleellinen tasointegraali napakoordinaateissa I=∫2π0∫∞0e−r2rdrdθ=∫2π0dθ⋅∫∞0re−r2dr =2π∫∞0re−r2dr=−πlimR→∞∫R0(−2r)e−r2dr.
Nyt ddre−r2=−2re−r2, joten integraaliksi saadaan: ∫R0(−2r)e−r2dr=e−R2−1 Viemällä R→∞ tulee I=π ja siitä alkuperäisen integraalin arvo ∫∞−∞e−x2dx=√I=√π. Miksi temppu toimi?
Muuttujanvaihto avaruusintegraalissa
Muunnoskaavat (u,v,w)↦(x,y,z) ovat {x=x(u,v,w),y=y(u,v,w),z=z(u,v,w). Tällöin dxdydz=|∂(x,y,z)∂(u,v,w)|dudvdw, missä ∂(x,y,z)∂(u,v,w)=|∂x∂u∂x∂v∂x∂w∂y∂u∂y∂v∂y∂w∂z∂u∂z∂v∂z∂w|. Jos siis g(u,v,w)=f(x(u,v,w),y(u,v,w),z(u,v,w)), niin ∭Df(x,y,z)dxdydz=∭Gg(u,v,w)|∂(x,y,z)∂(u,v,w)|dudvdw.
Sylinterikoordinaatit
Koordinaatit (r,θ,z), missä r≥0, 0≤θ, z∈R. Suoralla r=0 (eli z-akselilla) napakulma θ ei ole yksikäsitteinen.
Tällöin muunnoskaavat (r,θ,z)↦(x,y,z) ovat {x=rcosθ,y=rsinθ,z=z. Ja muunnoksen Jacobin determinantiksi saadaan dxdydz=|∂(x,y,z)∂(r,θ,z)|drdθdz=rdrdθdz.
Sylinterikoordinaateissa on helppo esittää pyörähdyskappaleita z-akselin ympäri muodossa r=f(z),jossaz∈[a,b] ja θ∈[0,2π), missä f on ei-negatiivinen funktio. Sylinterisymmetriset tehtävät!
Esimerkki
Lasketaan funktion f määräämän pyörähdyskappaleen Ω tilavuus ∭Ωdxdydz=∫ba∫2π0∫f(z)0rdrdθdz =∫ba(2π⋅12f(z)2)dz=π∫baf(z)2dz, mikä lienee tuttu kaava.
Pallokoordinaatit
Koordinaatit (r,θ,ϕ), missä r≥0, 0≤θ, 0≤ϕ≤π.

Korotus- eli napakulmaa π/2−ϕ käytetään usein ϕ:n sijasta. Atsimuuttikulma θ ja korotuskulma ovat yksikäsitteisiä, jos pisteen etäisyys z-akselista >0. Muunnoskaavat ovat {x=rsinϕcosθ,y=rsinϕsinθ,z=rcosϕ, ja muunnoksen Jacobin determinantiksi saadaan dxdydz=|∂(x,y,z)∂(r,θ,ϕ)|drdθdϕ=r2sinϕdrdθdϕ.
Esimerkki
Lasketaan R-säteisen pallon B3(R) tilavuus: V(B3)=∭B3(R)1dxdydz=∫R0∫2π0∫π0r2sinϕdϕdθdr =∫R0∫2π0−r2cosϕ|πϕ=0dθdr=∫R0∫2π02r2dθdr =∫R04πr2dr=4πr33|Rr=0=4πR33.
Kaksiulotteinen pinta-ala avaruudessa
Tutkitaan kaksiulotteista kaareutuvaa pintaa S, joka on (piirtämisen helpottamiseksi) xy-tason yläpuolella avaruudessa R3.
Tarkastellaan aluksi xy-tason neliön yläpuolelle jäävän osan pinta-alaa. Se on ilmeisesti suurempi tai yhtäsuuri kuin vastaavan neliön pinta-ala.
Tästä johtuen pinta-aladifferentiaali dS on suurempi tai yhtäsuuri kuin kuin dxdy. Itseasiassa dxdy saadaan, jos dS projisoidaan xy-tasoon. Projektio voidaan kirjoittaa kaavana dxdy=cosγdS, missä γ on pinnan S normaalivektorin N ja z-akselin suuntaisen yksikkövektorin k välinen kulma. Toisaalta pistetulon määritelmästä saadaan N⋅k=‖ ja siis
Aikaisemmin on johdettu pinnan (ylöspäin suunnatulle) normaalivektorille esitys Saadaan
Lisäksi
ja
, joten
Kaltevuuden huomioiva korjaustekijä yleistää tasointegraalin pintaintegraaliksi.
Esimerkki
Tarkastellaan sylinterin ,
leikkaamaa palasta hyperbolisesta paraboloidista
. Mikä on palasen pinta-ala?
Lasketaan Siten pinta-aladifferentiaaliksi saadaan
napakoordinaateissa ilmaistuna.