Differentiaali- ja integraalilaskenta 2

1. Taso- ja avaruuskäyrät

1.1. Parametrisointi

Parametrisointi

Muodollisesti käyrällä tarkoitetaan parametrisoitua joukkoa C\subset \mathbb{R}^n, n \geq 2, joka voidaan esittää muodossa C=\lbrace \mathbf{r}(t) : t\in I\rbrace = \mathbf{r}(I) = \mathbf{r}\text{:n arvojoukko}, missä I\subset\mathbb{R} on väli ja funktio \mathbf{r}\colon I\rightarrow\mathbb{R}^n on jatkuva. Vektoriarvoisen funktion \mathbf{r} jatkuvuus tarkoittaa, että sen kaikki koordinaattifunktiot ovat jatkuvia missä tahansa kantaesityksessä.

Funktio \mathbf{r}=\mathbf{r}(t) on eräs käyrän C parametrisointi ja I on tätä parametrisointia vastaava parametriväli. Väli I voi olla avoin (a,b), suljettu [a,b] tai puoliavoin (a,b],\,[a,b) ja myös rajoittamaton.

Avaruuskäyrän (n=3) parametrisointi voidaan antaa muodossa \mathbf{r}(t)=(x(t),y(t),z(t)) \in \mathbb{R}^3, \text{ kun } t\in I. Vaihtoehtoisesti voidaan myös käyttää koordinaattimuotoa \mathbf{r}(t)=\begin{cases}x=x(t),\\y=y(t),\qquad t\in I\\z=z(t),\end{cases} tai vektorimuotoa \mathbf{r}(t)	=x(t)\mathbf{i}+y(t)\mathbf{j}+z(t)\mathbf{k}, jossa \mathbf{i}=(1,0,0), \mathbf{j} = (0,1,0), ja \mathbf{k}=(0,0,1) ovat \mathbb{R}^3:n luonnolliset kantavektorit. Myös pystyvektoriesitys [x(t),y(t),z(t)]^T voi olla hyödyllinen, jos parametrisointiin halutaan soveltaa matriisioperaatioita kuten kiertoja tai peilauksia.

Edellä funktion \mathbf{r} jatkuvuus tarkoittaa siis koordinaattifunktioiden x,y,z jatkuvuutta parametrivälillä I.

Huomautus. Samalla käyrällä on useita eri parametrisointeja. Miksi? Kuinka pääset yhdestä parametrisoinnista toiseen?

Esimerkki, suora tasossa

Kahden xy-tason pisteen P_0=(x_0,y_0) ja P_1=(x_1,y_1) kautta kulkeva suora voidaan parametrsioida \mathbf{r}(t)	= \begin{cases}	x(t)=(1-t)x_0+tx_1	\\
  							y(t)=(1-t)y_0+ty_1,	\end{cases} \text{ kun } t\in I=(-\infty,\infty). Havaitaan, että \mathbf{r}(t=0)=(x_0,y_0)\quad \text{ ja }\quad \mathbf{r}(t=1)=(x_1,y_1), joten valitsemalla parametriväliksi I=[0,1] saadaan pisteitä P_0 ja P_1 yhdistävä jana.

Esimerkki, reaalifunktion kuvaaja

Jatkuvan funktion f\colon[a,b]\rightarrow\mathbb{R} kuvaaja y=f(x) voidaan ajatella xy-tason käyränä. Tämä käyrä voidaan parametrisoida \mathbf{r}(t)	=\begin{cases}	x(t)=t	\\
  							y(t)=f(t),	\end{cases} missä t\in[a,b]. Tai vastaavasti vektorimuodossa \mathbf{r}(t)	=x(t)\mathbf{i}+y(t)\mathbf{j}= t\mathbf{i}+f(t)\mathbf{j}.

Esimerkki, Helix-käyrä eli kierrejousi

Helix-käyrä eli kierrejousi voidaan parametrisoida \mathbf{r}(t)=\begin{cases}	x(t)=a\cos t, 			\\ 
    y(t)=a\sin t, \qquad t\in I 	\\ 
    z(t)=bt,				\end{cases} missä a,b > 0 ovat parametreja. Parametri a on jousen säde ja parametria b voidaan ajatella jousen venymänä.

Vaihtoehtoisesti voidaan tietysti tässäkin käyttää myös vektorimuotoa \mathbf{r}(t)=x(t)\mathbf{i}+y(t)\mathbf{j}+z(t)\mathbf{k}
  				=a\cos t\mathbf{i}+a\sin t\mathbf{j}+bt\mathbf{k}.

Suunta

Usein parametriväli on suljettu väli I=[a,b]. On lisäksi mahdollista, että a < b tai  b < a.

Parametrisointi määrää käyrälle positiivisen suunnan, jolloin \mathbf{r}(a) on käyrän alkupiste ja \mathbf{r}(b) sen päätepiste. Käyrää, jonka alku- ja päätepiste ovat samoja kutsutaan umpinaiseksi (engl. 'closed').

Voidaan muodostaa myös vastakkainen parametrisointi, jossa käyrä pysyy samana, mutta sen kulkusuunta vaihtuu. Tällöin myös parametrisointiin liittyvät alku- ja päätepiste vaihtuvat toisikseen.

Esimerkiksi tapauksessa \mathbf{r}\colon[0,1]\rightarrow C vastakkainen parametrisointi \mathbf{r}_{-} saadaan helposti kaavalla \mathbf{r}_{-}(t)=\mathbf{r}(1-t), \quad t\in [0,1].

Esimerkki, ympyrän kehä tasossa

Olkoon P_0=(x_0,y_0) ja r_0>0. P_0-keskisen ja r_0-säteisen ympyrän kehän parametrisoinniksi saadaan \mathbf{r}(t)	=\begin{cases}x(t)=x_0+r_0\cos t,\\ y(t) = y_0+r_0\sin t.\end{cases} Jos halutaan parametrisoida koko kehä, voidaan parametriväliksi valita esimerkiksi [0,2\pi] tai [-\pi,\pi]. Lisäksi havaitaan, että \mathbf{r}(0)=\mathbf{r}(2\pi)=(x_0+r_0,0) ja \mathbf{r}(-\pi)=\mathbf{r}(\pi)=(x_0-r_0,0), joten käyrä on umpinainen.

Suunnistus voidaan vaihtaa päinvastaiseksi korvaamalla t\mapsto -t parametrisoinnissa. Tällöin \cos(-t)=\cos t, \sin(-t)=-\sin t ja \mathbf{r}_{-}(t)=\begin{cases}x(t)=x_0+r_0\cos t,\\ y(t)=y_0-r_0\sin t.\end{cases}

Implisiittinen muoto

Tasokäyrän yhtälö voidaan usein ilmaista myös implisiittisessä muodossa F(x,y)=0, missä F on jokin kahden muuttujan lauseke. Konkreettisia esimerkkejä ovat funktion kuvaaja y=f(x), joka voidaan määritellä muodossa F(x,y)=y-f(x)=0, ja R-säteinen ympyrä F(x,y)=x^2+y^2-R^2=0.

Huomautus. Yleisessä tapauksessa yhtälön F(x,y)=0 määräämä tasojoukko voi olla hyvin yllättävän näköinen. Jos esimerkiksi A\subset\mathbb{R}^2 on mikä tahansa suljettu tasojoukko (reunapisteet kuuluvat joukkoon), niin funktio F(x,y)=\text{ pisteen } (x,y) \text{ pienin etäisyys joukosta } A =\min\big\{\sqrt{(x-x_0)^{2}+(y-y_{0})^2} : (x_{0},y_{0})\in A\big\} on jatkuva, mutta yhtälö F(x,y)=0 esittää koko alkuperäistä joukkoa A.