Sidosteisuus

2. Toisto ja sanojen väliset suhteet

Edellä on mainittu sanojen välisten merkityssuhteiden luovan sidosteisuutta niin virkkeiden sisällä kuin virkkeiden välilläkin. Tässä osiossa keskitytään sanojenvälisten suhteiden virkkeiden välillä luomaan sidosteisuuteen ja mukaan otetaan (osittainen) toisto, sillä siinä on lopulta kyse samasta asiasta: sanan merkitys yhdistyy suoraan johonkin edellä mainittuun.

Tässä vaiheessa on hyvä korostaa uudelleen sidosteisuuden ensimmäistä kultaista sääntöä: unohda sidosteisuus! Tämä siis tarkoitti, ettei sidosteisuudesta huolehtimisen pidä antaa tulla kirjoittamisen tielle. Myös sanojen välisiin merkityssuhteisiin perustuvaa sidosteisuutta voi ja kannattaa lisätä jo kertaalleen kirjoitettua tekstiä täydennettäessä ja editoitaessa. Tämä muistutus käykin hyvästä aasinsillasta siihen, miten sanojen välisiä merkityssuhteita voidaan hyödyntää tekstin sidosteisuuden lisäämiseksi.

Sanavalinnat

Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että sanojen välisiin suhteisiin perustuva sidosteisuus toteutuu yleensä hyvin, kun huolehditaan keskeisten sisältökäsitteiden ymmärrettävyydestä. Sisältökäsitteet ovat käsitteitä, joilla viitataan käsiteltävään teemaan ja siihen kiinteästi liittyviin asioihin. Sisältökäsitteiden ymmärrettävyys puolestaan riippuu siitä, antaako ympäröivä teksti (mukaanlukien mahdolliset määritelmät) riittävästi tukea niiden tulkintaan tai ovatko käsitteen siinä määrin yleistajuisia, että lukija voi nojata yleiseen kielitajuunsa niiden tulkinnassa. Seuraavassa esimerkkikatkelmassa on mukana yksi määritelmä, mutta muilta osin katkelma nojaa siihen, että käytettyjen käsitteiden yhteydet avautuvat lukijalle sekä edeltävän tekstin että yleissivistyksen pohjalta.

Esimerkki 1. Rauh, Isabella 2019: 14 (korostus lisätty)

Asunnon kohtuuhintaisuuden varmistaminen lopullista käyttäjää varten on tuetun asuntotuotannon perusedellytys (WW, 2017). Tuetun asumisen rahoituksessa käytetään julkisia varoja, joten projekteista halutaan saada aina maksimaalinen hyöty irti. Ekonomisten arviointikriteerien tarkoituksena on mahdollisimman tehokas resurssien käyttö ja niiden optimaalinen sijoitus. Tällä tarkoitetaan säästeliäisyyttä, taloudellisuutta ja resurssien tarkoituksenmukaista sijoittamista. Kustannustehokkuudessa otetaan huomioon kokonaisvaltainen kestävyys, joka ei lopu alkuvaiheen investointeihin, vaan jatkuu myös ylläpitokustannuksiin. Arvioinnissa otetaan huomioon myös juoksevat kustannukset sekä vuokra- ja ostosopimukset. (WW, 2017)

Katkelmaan on merkitty korostamalla pääosa sen sisältämistä sisältökäsitteistä. Tarkastellaan seuraavaksi sitä, miten kyseiset käsitteet rakentavat tekstin sidosteisuutta keskinäisten merkityssuhteidensa avulla.

kohtuuhintaisuuden varmistaminen > julkisia varoja > maksimaalinen hyöty. Kohtuuhintaisuus avaa aiheen (Wienissä käytössä olevan tuetun rakentamisen arviontimalli) käsittelyn taouden näkökulmasta. Seuraava käsite julkisia varoja perustelee taaksepäin kohtuuhintaisuuden olennaisuutta. Maksimaalinen hyöty kuvaa sitä, miten taloudellisuuden tulee näkyä käytännön rakennusprojekteissa.
Ekonomisten arviointikriteerien > tehokas resurssien käyttö ja niiden optimaalinen sijoitus. Kun aiemmat kohdan 1 käsitteet ovat esitelleet lukijalle talouden teeman ja sen kytkeytymisen tuetun rakentamisen ohjaukseen, Ekonomisten arviointikriteerien kytkee teeman takaisin tutkielman käsittelemään arviointimalliin. Seuraava käsite (tehokas resurssien...) muodostaa kriteerien tavoitteen, joka on aiemman tekstin taustaa vasten verrattain selvä.
Kustannustehokkuudessa > kokonaisvaltainen kestävyys > ylläpitokustannuksiin. Käsite kustannustehokkuus on verrattain yleistajuinen ja se yhdistyy nyt aiemmin mainittuun tehokkaaseen resurssien käyttöön jne. Käsite kokonaisvaltainen kestävyys esitellään yhtenä kustannustehokkuuden sisältönä, ja koska käsite ainakin muistuttaa erikoistermiltä, sille tarjotaan myös epäsuora määritelmä (joka ei lopu... vaan jatkuu). Määritelmän positiivinen osa on siis ylläpitokustannuksiin, joka on yleistajuinen termi.
juoksevat kustannukset sekä vuokra- ja ostosopimukset. Katkelman viimeinen virke on lisäys aiempien virkkeiden muodostamaan yleiskuvaan. Juoksevat kustannukset eli oletusarvoisesti säännöllisesti toistuvat menot ja vuokra- ja ostosopimukset saavat tulkintansa yleisestä liiketoiminnan viitekehyksestä eivätkä niinkään tutkielman aihepiirin tuntemuksesta.

Esimerkkikatkelman keskeinen merkityssisältö rakentuu edeltävien käsitteiden ja niiden merkityssuhteiden varaan. Yhtäältä nämä käsitteet ja merkityssuhteet perustuvat lukijalle oletettuun yleissivistykseen, toisaalta kyseisten käsitteiden tulkinta katkelmassa riippuu muista ympäröivistä sisältökäsitteistä. Sidosteisuus on tässä mielessä merkitysten keskinäistä riippuvuutta.

Käsitteiden määrittely ja toisto

Edellisessä esimerkkikatkelmassa oli siis yksi suora määritelmä (Rauh 2019: 14, korostus lisätty).

Ekonomisten arviointikriteerien tarkoituksena on mahdollisimman tehokas resurssien käyttö ja niiden optimaalinen sijoitus. Tällä tarkoitetaan säästeliäisyyttä, taloudellisuutta ja resurssien tarkoituksenmukaista sijoittamista.

Käsitteiden määritteleminen on tärkeä seikka sinänsä, mutta määritteleminen on myös sidosteisuutta. Selkeä määritelmä luonnollisesti yhdistää käsitteen ja sen määritelmän ja on siten sinänsä sidosteinen tekstin jakso, mutta sen lisäksi se tarjoaa lukuohjeen myös tuleville tekstin osille, joissa käsitettä käytetään. Määritelmiä, niin suoria kuin epäsuoriakin, voidaan myös yhdistää laajemmaksi kuvailevaksi tekstiksi, kuten esimerkki 2 alla.

Esimerkki 2. Rauh, Isabella 2019: 6 (korostus lisätty)

Wienin neljän pilarin malli on arviointimenetelmä, jota Wienin kaupunki käyttää suurien asuntokohteiden rakennuttajakilpailussa (Bauträgerwettbewerb, http://www.wohnfonds.wien.at). Kyseinen kilpailu on kaupungin järjestämä tontinluovutusprosessi, jossa voittajaehdotuksen valitsee poikkitieteellinen asiantuntijatuomaristo. Valinta perustuu neljän pilarin mallin laatukriteereihin. Mallissa on neljä arvioitikategoriaa ja kussakin useita kriteerejä.

Tarkastellaan katkelman virkkeitä ja sitä, miten niiden sisältämät määritelmät ja kuvaukset sitovat virkkeet toisiinsa. Huomaa, että sanavalintojen tasolla katkelma nojaa keskeisesti osittaiseen toistoon: rakennuttajakilpailussa... kyseinen kilpailu... valitsee... valinta... Määrittely ja toisto ovat kaksi keskeistä tekijää, jotka yhdessä sitovat kappaleen merkityssisällöt yhteen.

Katkelman ensimmäinen virke tarjoaa esimerkin kielellisesti suoraviivaisimmasta mahdollisesta määritelmästä: X on Y. Virkkeeseen kuuluu kuitenkin myös määrittelevä/kuvaileva sivulause (jota Wienin kaupunki...), joka yhdistää arviointimenetelmän ja rakennuttajakilpailun kiinteästi toisiinsa.
Tätä seuraava virke puolestaan määrittelee kyseisen rakennuttajakilpailun: Kyseinen kilpailu on [...]. Myös tässä määrittelevässä virkkeessä on määritelmää täsmentävä sivulause, ja tässä tapauksessa se sisältääverbin valitsee.
Niinpä kun kolmas virke alkaa Valinta perustuu [...], virke hahmottuu heti edellä kuvatun valintaprosessin kuvailuksi. Valintaprosessin kuvailu on puolestaan suoraan sidottu aiheena olevaan neljän pilarin malliin.
Edeltävät virkkeet muodostavat siis määritelmien ja kuvailun muodostaman syklin, joka alkaa neljän pilarin mallista ja päätyy siihen takaisin. Nyt kun mallin yleiskuva on saatu aikaiseksi, voidaan siirtyä kuvailemaan sitä tarkemmin eli erittelemään, mitä neljä pilaria ovat ja mitä ne pitävät sisällään: Mallissa on neljä arviointikategoriaa ja kussakin...

Tällainen määritelmien ja kuvailujen muodostama sykli on yksi keskeinen tapa määritellä ja kuvata ilmiö kappaletasolla: aiheesta lähdetään liikkeelle kappaleen alussa ja siihen palataan kappaleen lopussa. Se on myös hyvää, sidoksista asiatekstiä, kunhan esimerkin tapaan virkkeiden sanavalinnat sitovat virkkeet toisiinsa.

Analyysitehtävä

Edellä on kuvattu kahta tapaa, jolla sanamerkitykset luovat tekstiin sidosteisuutta:

käytetään lähimerkityksisiä tai muuten merkitykseltään toisiinsa liittyviä käsitteitä. Tämä edellyttää, että lukija tuntee kyseiset käsitteet - ja siten ymmärtää niiden väliset suhteet.
yhdistetään käsitteitä toisiinsa määritelmien avulla (virkkeiden sisällä) ja toistolla (virkkeiden välillä).

Tarkastele oheista tekstikatkelmaa ja pyri osoittamaan kohdat, joissa esiintyy jompaakumpaa sidosteisuuden tyyppiä. Mitä muita sidosteisuuden lähteitä katkelmassa mahdollisesti on?

Esimerkki 3. Nahkuri, Jussi 2020: 62–63 (lähdealaviitteet poistettu)

Filosofi Henri Bergsonin (2007) mukaan aikaa on mahdotonta kuvata millään matemaattisella mallilla tai teorialla ilman että todellinen aika vääristyisi. Bergsonin mukaan ajan kulussa on kyse sisäisestä kokemuksesta ja intuitiosta, asioista, joita ei voida mitata eikä toistaa. Sisäisessä kestossa mikää ei tapahdu samanlaisena uudestaan. Jos tätä sisäistä kokemusta edes yritetään järkeistää tai selittää, se tarkoittaa kokemuksen vääristymistä. Bergson korostaa sitä, että todellista aikaa ei voi havaita tarkkailemalla sivusta. Todellinen kokemus kestosta, puhdas aika, ei voi olla sen enempää sarja kokijan ulkopuolisia tapahtumia kuin abstrakti käsite ikuisuudestakaan. Todellinen aika on suoraa osallistumista hetkelliseen kokemukseen, ajatuksien tunnistamista intuitioksi, vapautta tehdä valintoja ja muuttaa asioiden kulkua.