Argumentaatio
1. Argumentaatio: yleistä
Ensin terminologiaa. Argumentti on looginen rakenne, joka koostuu väitteestä JA perusteluista. Esimerkiksi:
Väite: Vihreitä koiranpentuja ei voi syntyä.
Perustelu: Koskaan aikaisemmin ei ole syntynyt vihreitä koiranpentuja.
Ilman perusteluita väite on "pelkkä" väite sanan arkisessa mielessä ja ilman väitettä perustelut eivät oikeastaan perustele mitään - tai jättävät väitteen kuulijan tai lukijan pääteltäväksi. Vastaanottajalle jää siis työ, joka luonnollisesti kuuluisi väitteen esittäjälle.
Argumentti voi olla virheellinen, mutta lähtökohtaisesti se esittää tai pyrkii esittämään objektiivista tietoa. Siksi tieteellisen tutkimuksen pääpointti voidaan usein esittää argumentin muodossa. Taiteellisessa tutkimuksessa ei puolestaan ole objektiivisen tiedon vaatimusta, joten argumentti sopii harvemmin kiteyttämään sen ydinsisältöä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö argumentti ole olennainen myös taiteelliselle tutkimukselle - ja ylipäätään tutkimukselle, jossa niin keskeisenä tutkimuskohteena kuin tiedonhankinnan menetelmänä on konkreettinen työskentely. Samoin kuin tieteellisessä tutkimuksessa myös taiteellisessa tutkimuksessa teksti ja kieli ovat itsessään argumentoivaa. Taiteellinen tutkimus nimittäin pyrkii kahteen myös tieteellisen tutkimuksen jakamaan ominaisuuteen, jotka ilmentävän argumentaatiota tekstin ja kielen tasolla:
- Analyyttisyys. Taiteellisessa tutkimuksessa tämä tarkoittaa, että kirjoittaja pyrkii purkamaan ja osoittamaan oman työskentelynsä ja käyttämiensä ilmaisukeinojen lainalaisuuksia ja tekemään yleistyksiä ja päätelmiä havainnoistaan.
- Motivointi. Taiteellisessa tutkimuksessa kirjoittaja pyrkii purkamaan ja osoittamaan omaa työskentelyään ohjaavia motiiveja ja perustelemaan tai selittämään omia valintojaan.