Keramiikan käsikirja

Posliinilasite (1300–1450 °C)

Posliinilasitteet ovat läpikuultavia ja kiiltäviä maasälpälasitteita. Posliinilasitteilla voi olla hyvin erilaisia pintoja. Perinteen mukaan posliiniesineet poltetaan läpikuultaviksi 1450°C ja käytäntöä noudatetaan edelleen Saksassa. Lasitekerroksesta tulee hyvin ohut eikä massan ja lasitteen raja-aluetta erota hyvin. Posliinimassa pehmenee ja sulaa läpikuultavaksi poltossa, jolloin esine menettää massan sintrausvaiheessa helposti muotonsa.

Korkeassa lämpötilassa läpikuultavaksi sulanut ohut esine on ollut useiden vuosatojen ajan ihailun kohde. Posliinin korkea polttolämpötila on luonut eräänlaisen statuksen posliinille. Posliinipoltto on tulenkestäviä tiiliä lukuunottamatta korkein poltto keramiikan valmistuksessa.  

Saniteettituotteet ovat vitroposliinia, joka lasitetaan valkoiseksi posliinilasitteella. Vitroposliini on valkoinen mutta ei läpikuultavaksi sintraantunut. Se poltetaan kivitavaran kanssa samoissa lämpötiloissa 1260°C. Saniteettiposliini lasitetaan usein kahdella eri lasitteen kerroksella. Ensin lasitetaan peittävällä tina- tai tinazirkoniumlasitteella. Toinen kerros on läpikuultava kiiltävä lasite, joka peittää ja kastelee hyvin alemman kerroksen. Peittävä lasite käytetään tekovaiheessa syntyvien valuvirheiden häivyttämiseen ja parantamaan massan valkoisuutta. Saniteettilasitteen pinnan tulee olla sileä, eikä se saa olla reikäinen tai "appelsiinipintainen". Hygieeninen ulkonäkö on tärkeä asia.

Luuposliinin läpikuultavuus saavutettiin polttolämpötilassa 1200°C. Lasitepoltto tapahtui alemmassa lämpötilassa 1000–1050 °C välillä. Luuposliinilasitteen sulattajana perinteisesti ollut lyijy korvataan nykyisin erilaisilla boori- tai alkalisulatteilla. Englantilaisten kehittämä luuposliini on ollut 1700–1800-luvuilla arkiesineposliinia. Se kehittyi aikana, jolloin ihailtiin aateliston Kiinasta tilaamaa kovaa posliinia.

Kuva
Kinnunen, Anne. Jatta Lavin posliiniesineitä.