Keramiikan käsikirja

Tuhkalasitteet

Kiinalaiset mestarit polttivat keramiikkaa alavetoisissa puilla lämmitettävissä uuneissa. Kova veto nosti polttolämpötilaa ja liekit kuljettivat uunin sisällä tuhkaa. Se laskeutui esineiden päälle ja suli kiiltäväksi lasitteeksi reagoidessaan savipinnan sisältämän kvartsin kanssa. Tuhkan laskeutumista seurattiin tirkistysaukoista ja säädeltiin liekkejä kokemuksen perusteella. Sattumanvaraisesta tapahtumasta kehitettiin vähitellen tuhkalasite, joka sisälsi tuhkaa ja muita raaka-aineita.

Mikä tahansa puu- tai kasvituhka sulaa, kun se poltetaan tarpeeksi korkeassa lämpötilassa. Tuhkat jaetaan koostumuksen mukaan koviin, puolikoviin ja pehmeisiin tuhkiin. Helpommin poltossa sulaviin ns. pehmeisiin tuhkiin luokitellaan puiden tuhkat, jotka sisältävät paljon alkaleja ja maa-alkaleja. Sellaisia ovat hedelmiä ja marjoja tuottavat puulajit. Vähärautainen omenapuutuhka sisältää runsaasti kalsiumoksidia ja on ollut suosittu lasiteraaka-aine. Puun rungon, oksien ja lehtien tuhkat poikkeavat toisistaan. Myös saman puulajin tuhkat poikkeavat toisistaan kasvualustasta ja paikasta riippuen. Männyn ja pihlajan tuhka on tummempaa eli rautapitoisempia kuin koivutuhka. Kovat ja puolikovat huonommin sulavat tuhkat ovat peräisin ruohosta, oljesta, kaisloista ja varvuista. Alla olevassa taulukossa on erilaisten puiden, pensaiden ja varpujen tuhka-analyysejä.

Kiinteillä polttoaineilla poltettavissa uuneissa liekki irrottaa tuhkaa mukaansa ja kuljettaa sen poltettavien esineiden päälle. Esimerkiksi puu-uunipoltossa syntyvä tuhka kulkeutuu vedon mukana hienona pölynä uunin ladontatilaan ja laskeutuu epäsäännöllisesti esineille ja uunilevyille. Polttolämpötilan kohotessa 1225 °C ylöspäin tuhka alkaa sulaa lasiksi. Lasitekerroksen paksuus ja luonne riippuvat polttoaineesta ja polton pituudesta vaihdellen ohuesta punertavasta kiillosta paksuksi lasitekerrokseksi. Muodostuvat lasitekerrokset ovat ennalta arvaamattomia ja valuvia.

Veteen sekoitettu tuhkalasite on tavanomaista paksumpi lasiteseos lasitettaessa, koska tuhka turpoaa vedessä. Koska tuhkalasitteen koostumusta ei voida täydellisesti hallita, se ei sovellu teollisuuden käyttöön. Tuhkalasite on kuitenkin pientuotannossa taloudellinen. Käytettäessä tuhkaa korkean polttolämpötilan (yli 1200 °C) lasitteessa, se tulee pestä huolellisesti.

Ennen käyttöä tuhka pestään liukenevien alkalien ja epäpuhtauksien poistamiseksi. Tuhkaa liotetaan muutama vuorokausi lämpimässä runsaassa vedessä. Sen jälkeen tuhka sekoitetaan hyvin ja annetaan selvitä eli tuhkan painua pohjalle. Kun tuhka on painunut pohjalle, kaadetaan ylimääräinen vesi pois ja tilalle laitetaan puhdasta vettä. Tämän jälkeen tuhka sekoitetaan ja annetaan taas liota muutaman päivän. Tämä edellä oleva prosessi toistetaan 1–2 kertaa, joka jälkeen tuhka kuivataan ja seulotaan käyttövalmiiksi. Tuhkaa käsiteltäessä on muistettava käsien suojaus. Japanilaisessa keramiikan valmistuksessa on toiminut tuhkanpesijän ammattikunta, joka on toimittanut valmiiksi pestyä tuhkaa lasiteraaka-aineeksi.

Kuva
Masataro, Onishi. Keramiikan lasitteet