Argumentaatio

Startsida:	MyCourses
Kurs:	LC-7108 - Kirjoita asiantuntevasti - H04, 19.01.2021-25.02.2021
Bok:	Argumentaatio

Utskrivet av:	Gästanvändare
Datum:	lördag, 19 oktober 2024, 13:20

Beskrivning

Argumentaatio eli väitteiden esittäminen ja perustelu kuuluu kaikkeen tutkivaan kirjoittamiseen. Niinpä on luonnollista, että niin tieteellinen kuin taiteellinen tai muotoilullinen tutkimusteksti on argumentoivaa. Tutkimusasetelma ja tutkimustekstin tyyli kuitenkin vaikuttaa huomattavasti siihen, millaisia argumentit ovat, ja tämä puolestaan siihen, miten väitteitä esitetään ja perustellaan.

1. Argumentaatio: yleistä

Ensin terminologiaa. Argumentti on looginen rakenne, joka koostuu väitteestä JA perusteluista. Esimerkiksi:

Väite: Vihreitä koiranpentuja ei voi syntyä.

Perustelu: Koskaan aikaisemmin ei ole syntynyt vihreitä koiranpentuja.

Ilman perusteluita väite on "pelkkä" väite sanan arkisessa mielessä ja ilman väitettä perustelut eivät oikeastaan perustele mitään - tai jättävät väitteen kuulijan tai lukijan pääteltäväksi. Vastaanottajalle jää siis työ, joka luonnollisesti kuuluisi väitteen esittäjälle.

Argumentti voi olla virheellinen, mutta lähtökohtaisesti se esittää tai pyrkii esittämään objektiivista tietoa. Siksi tieteellisen tutkimuksen pääpointti voidaan usein esittää argumentin muodossa. Taiteellisessa tutkimuksessa ei puolestaan ole objektiivisen tiedon vaatimusta, joten argumentti sopii harvemmin kiteyttämään sen ydinsisältöä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö argumentti ole olennainen myös taiteelliselle tutkimukselle - ja ylipäätään tutkimukselle, jossa niin keskeisenä tutkimuskohteena kuin tiedonhankinnan menetelmänä on konkreettinen työskentely. Samoin kuin tieteellisessä tutkimuksessa myös taiteellisessa tutkimuksessa teksti ja kieli ovat itsessään argumentoivaa. Taiteellinen tutkimus nimittäin pyrkii kahteen myös tieteellisen tutkimuksen jakamaan ominaisuuteen, jotka ilmentävän argumentaatiota tekstin ja kielen tasolla:

Analyyttisyys. Taiteellisessa tutkimuksessa tämä tarkoittaa, että kirjoittaja pyrkii purkamaan ja osoittamaan oman työskentelynsä ja käyttämiensä ilmaisukeinojen lainalaisuuksia ja tekemään yleistyksiä ja päätelmiä havainnoistaan.
Motivointi. Taiteellisessa tutkimuksessa kirjoittaja pyrkii purkamaan ja osoittamaan omaa työskentelyään ohjaavia motiiveja ja perustelemaan tai selittämään omia valintojaan.

Nämä tekstin ja kielen ominaisuudet voivat esiintyä vaihtelevin painotuksin melkein missä tahansa tutkimustekstin osassa. Analyyttisen ja motivoivan tekstin sijoittelusta ei voi antaa yleispätevää, kattavaa yleistystä, vaan tutkimusaihe ja -tapa sekä kirjoittajan oma tyyli vaikuttavat siihen, miten kyseisiä ominaisuuksia toteutetaan tekstissä. Voidaankin sanoa, että ne muistuttavat suositeltavia tyylipiirteitä, joita mekaanisen suorittamisen sijaan kannattaa pyrkiä vahvistamaan omassa teksti-ilmaisussa.

Mutta jos argumentoivuus tekstin tasolla tarkoittaa analyyttisuutta ja motivointia, mitä nämä kaksi sitten ovat käytännössä? Tähän syvennytään seuraavissa osioissa.

2. Analyyttisuus

Analyyttisuudella tarkoitetaan siis yksinkertaisesti sitä, että tekstissä tehdään tulkintoja, päätelmiä ja yleistyksiä. Jotta teksti on vakuuttavaa ja analyysi uskottavaa, nämä tulkinnat, päätelmät ja yleistykset tarvitsevat kunnon väitteen tapaan myös perusteluja, jotka ovat myös tekstissä lukijan löydettävissä. Kun teksti on analyyttista, se välittää lukijalle kirjoittajan ajattelun - ja ylipäätään sen, että kirjoittaja on todella ajatellut havainnoimaansa ilmiötä, tarkastelemaansa taiteilijaa tai lukemaansa lähdeteosta. Mitä lähemmäksi opinnäytteen ydinsisältöä tekstinosan aihe tulee, sitä tärkeämpää tyypillisesti on myös tekstin analyyttisyys.

Analyyttisuutta voidaan merkitä suoraan esimerkiksi puhumalla päättelemisestä ja perustelemisesta: tätä tukee... tästä voidaan päätellä... on siis perusteltua olettaa... Analyyttisuus ei kuitenkaan pelkisty tällaiseen metatekstiin vaan rakentuu paljon tekstiin valittujen sisältöjen ja niiden esitysjärjestyksen varaan, kuten seuraava katkelma osoitaa. Katkelman aiheena on Marcel Duchamp, yksi modernin taiteen pioneereista, jonka työ ja näkemys taiteeseen muodostavat tärkeän vertailukohdan kirjoittajan omalle valokuvataiteelle. Tarkkaan ottaen katkelma käsittelee ristiriitaiselta vaikuttavaa suhdetta Duchampin työskentelytavan ja hänen taiteensa tematiikan välillä.

Vaikka Duchampin näkemyksen mukaan “puhdas satunnaisuus” on loogisen maailman ulkopuolella, eikä mikään toistu samanlaisena tai ennustettavana, hänen työskentelymetodinsa oli hyvin järjestelmällinen, looginen ja lopputulosta kohti katsova. Teoksessa Duchamp noudattaa tarkkaan määriteltyä ohjetta tai sääntöä, scorea, jotta hän voi tuoda näkyväksi sattuman roolin teoksessa. Ohjeet määrittelevät oleellisimmat puitteet teoksen synnylle, mutta ne eivät määrittele lopputulemaa. Scoren voi nähdä myös sopimuksena tekijän ja katsojan välissä: luotamme siihen, että Duchamp on tehnyt asiat kuvailemallaan tavalla, ja se miten lanka on alustalleen asettunut, on todella sattuman aikaansaannosta. Seuraamalla loogisia ja järjestelmällisiä sääntöjä voi synnyttää jotain täysin vastakohtaista, epäsäännönmukaista ja odottamatonta.

(Nahkuri, Jussi 2020: 18)

Kun katkelmaa analysoi hieman, paljastuu, että siihen sisältyy useampia perustelusuhteita.

Kirjoittaja esittää ensimmäisessä virkkeessä yleistyksenä Duchampista, että tämän työskentelyn ja valitsemansa teeman välillä on ristiriita tai jännite.
Toisessa virkkeessä (Teoksessa...) kirjoittaja perustelee yleistystään Duchampista esittämällä tästä konkreettisen esimerkin. Samalla kirjoittaja esittää Duchampin työlle selityksen eli tässä tapauksessa motiivin (jotta...): sattuman tekeminen läpinäkyväksi.
Seuraavat kaksi virkettä (Ohjeet... Scoren...) perustelevat puolestaan tätä jälkimmäistä väitettä: juuri järjestelmällisyys ja avoimuus tekevät mahdolliseksi sattuman käsittelyn kyseisessä teoksessa.
Kappaleen viimeinen virke (Seuraamalla...) tarjoaa yhteenvedon Duchampin lähestymistavan analyysista: systemaattinen työskentely ei ole ristiriidassa yllätyksellisen lopputuloksen kanssa vaan edellytys tälle. Useampi aiemmista virkkeistä siis puolestaa perustelee tätä virkettä.

Esimerkkikatkelma sisältää siis useampia ristikkäisiä perusteluja, ja tällaisten perustelusuhteiden analyysi voi käydä monimutkaiseksikin. Analyyttisen tekstin kirjoittaminen on kuitenkin onneksi yleensä suoraviivaisempaa. On vain hyvä tiedostaa, miten tekstin analyyttisyytta voidaan lisätä. Katkelman tapaan tekstiin voidaan lisätä:

Esimerkkejä perustelemaan yleistäviä väitteitä
Esimerkkejä konkretisoimaan abstrakteja kuvauksia
Tarkempia selittäviä perusteluita konkretisoimaan yleisemmän tason perusteluja
Kokoavia väitteitä paljastamaan tai korostamaan lukijalle tekstin osan keskeistä sanomaa.

Huomaa, että tällaisen analyyttisen tekstin idean voi hyvin muuntaa kirjoittamista tukevaksi suunnittelevan kirjoittamisen ohjenuoraksi. Koska analyyttisuus toteutuu olennaisesti kappaletasolla, voit helpottaa olennaisesti kirjoittamista laatimalla kappaleita seuraavan rakennekaavan avulla:

Pääpointti: mitä haluan kappaleella sanoa

+ pointtia perustelevia seikkoja

+ näitä seikkoja avaavia virkkeitä

+ konkreettisia esimerkkejä

+ koontia, silloittamista seuraavaan kappaleeseen.

Kirjoitustehtävä: analyyttinen teksti

Kirjoita analyyttinen teksti. Tätä varten tarvitset analyysin kohteen, ja jotta tehtävä tukisi opinnäytteen kirjoittamista, kohteen tulisi olla hyvällä tavalla käsitteellisesti haastava ja johonkin näkökulmaan liittyvä. Niinpä hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi jonkin tutkijan teoreettinen näkemys, jonkin taiteilijan tai muotoilijan työskentelyä ohjaava periaate tai jokin aatteellinen virtaus, jota voit purkaa osiin kohtuullisella vaivalla. Lähde ei ole välttämätön mutta suotava: muussa tapauksessa valitse analysoitavaksi jokin teema, joka on sinulle jo tuttu tähänastisesta opinnäytteeseen liittyvästä tutkimuskirjallisuuden tai muun lähteistön läpikäynnistä.

Kirjoita kappaleen mittainen teksti eli noin 6 - 12 virkettä myös virkkeen pituudesta riippuen.
Ennen määrämittaan tiivistämistä, kirjoita ronskisti ylipitkä teksti, jos siltä tuntuu. Karsi, tiivi ja yhdistä pyrkien säilyttämään olennainen.
Analyyttinen teksti tarkoittaa siis tässä tulkintaa, päättelyä ja perustelemista. Tässä tehtävässä pyri kuitenkin kohtuulliseen tavoitteeseen, eli yllä olevan esimerkkikatkelman kaltaiseen analyyttiseen kuvaukseen jostakin rajatusta ilmiöstä, josta on jo tutkimusta. Älä siis rupea esimerkiksi analysoimaan referenssimateriaalia tai tekemään erillistä tutkimusta tämän tehtävän vuoksi.

3. Motivointi

Siinä missä analyyttisuus koskee tiedon perusteita, motivointi koskee valintoja - tyypillisesti siis kirjoittajan itsensä tekemiä valintoja. Niinpä opinäytteessä yksi luonteva paikka motivoivalle tekstille on johdantoluku tai sitten johonkin tiettyy lukuun johdattava alkuosa. Alla oleva esimerkki on opinnäytteen johdannosta, ja se kokoaa yhteen kappaleeseen kolme tärkeää motivointia merkitsevää ilmaustyyppiä:

Neljän pilarin malli toimii arviointimenetelmän ohella myöstyökaluna suunnittelijoille. Sen tähden tutkimuksessa on haastateltu arkkitehti Oliver Scheifingeria (tafkaoo architects), jolle malli on tuttu pilarin mallin ja rakennuttajakilpailun kehittämisessä. Sen lisäksi hän on osallistunut kilpailuihin jo siitä lähtien, kun niitä on ensimmäisiä kertoja järjestetty. Haastattelun tavoitteena oli tuoda mallia aktiivisesti käyttävän asiantuntijan empiirinen näkökulma tutkielmaan.

Sen tähden. Ilmaisee, että aiempi virke toimii perusteluna jälkimmäiselle. Vrt. siksi, tämän vuoksi, tästä johtuen...
Sen lisäksi. Ilmaisee, että kyseessä on lisäperustelu.
Haastattelun tavoitteena. Ilmaisee tavoitteen.

Tällaiset ilmaukset ovat hyvässä tutkimustekstissä niin tavanomaisia, että ne useimmiten jäävät huomaamatta ennen kuin niiden puuttumisen takia teksti muuttuu vaikeaselkoiseksi. Katso muokattu esimerkki, josta on poistettu ilmaukset 1 ja 2.

Neljän pilarin malli toimii arviointimenetelmän ohella myöstyökaluna suunnittelijoille. Tutkimuksessa on haastateltu arkkitehti Oliver Scheifingeria (tafkaoo architects), jolle malli on tuttu pilarin mallin ja rakennuttajakilpailun kehittämisessä. Hän on osallistunut kilpailuihin jo siitä lähtien, kun niitä on ensimmäisiä kertoja järjestetty. Haastattelun tavoitteena oli tuoda mallia aktiivisesti käyttävän asiantuntijan empiirinen näkökulma tutkielmaan.

Teksti on edelleen täysin kieliopillista ja jopa helppolukuista. Tämä kuvaakin sitä, kuinka helposti motivoivat ilmaukset jäävät tekstistä. Jos syntyvä teksti onkin tällöin helppolukuista, tämä on hämäävää: lukija saa kyllä tietoa eri seikoista, mutta epäselväksi jää, miten ja miksi eri seikat liittyvät toisiinsa.

Pohdintatehtävä

Motivoivien ilmausten puuttuminen tekstistä ei siis tee siitä vähemmän kieliopillista eikä usein vähemmän luettavaakaan. Mutta mistä muusta syystä motivoivat ilmaukset helposti unohtuvat?

4. Argumentoinnin kieltä ja kappaleita

Argumentaation kaari tekstissä voi olla hyvinkin pitkä, ja tutkimustekstiä kokonaisuutena voi usein analysoida väitteestä ja perusteluista koostuvana rakenteena. Tässä osiossa on kuitenkin keskitytty argumentaation rajatummassa mittakaavassa kielen ja tekstin tasolla, sillä tekstin pääargumentissa perusteluineen on korostetusti kyse sisällöstä pikemminkin kuin kielellisestä tai tekstuaalisesta muodosta. Argumentaation toimivuudelle kielen ja tekstin tasolla on kuitenkin yksi erityisen olennainen rakennetaso: kappale, eli tyhjin rivivälein tai sisennyksin erotettu tekstin osa. Tarkastellaan siis vielä argumentaatiota kappaleen näkökulmasta.

Hyvään tekstiin kuuluu, että kappale muodostaa yhtenäisen merkityskokonaisuuden, jonka ytimen ilmaisee (tyypillisesti) yksi virke ja jota kaikki virkkeet kappaleessa tukevat. Argumentoivassa tekstissä ytimen ilmaiseva niin kutsuttu ydinvirke (joskus myös ideavirke) on usein yleistys, kiteytys tai väite, jolle muut kappaleen virkkeet tarjoavat perustelut.

Esim. 1 Petra Rapo 2020. Yksi tyypillinen yleistyksen kohde on aiheesta tehty tutkimus, josta oman tutkimuksen taustoittamiseksi on tarpeen piirtää laajempaa kuvaa. Tällainen yleistys kelpaa esimerkiksi siitä, miten vakuuttavia yleistyksiä yleisemminkin tehdään: tarvitaan i) esimerkkejä ja ii) konkretiaa. Tällöin kappaleen rakenne voi olla seuraavanlainen.

[yleistys] Aiempaa tutkimusta oppilaiden ajatuksista kuvataidetta kohtaan on tehty melko vähän. [esimerkkejä] Anniina Koivurova on tehnyt vuonna 2010 väitöstutkimuksen seitsemäsluokkalaisten kokemusmaailmasta kuvataidekontekstista käsin. Hän on kerännyt eläytymistarinoiden avulla seitsemäsluokkalaisilta tietoa kuvataideopetuksen tavoitteista, tuntien sisällöstä ja opettajan roolista. Riina Tornikoski ja Elina Ylämäki ovat kirjoittaneet pro gradu -tutkielman vuonna 2009, jossa he tutkivat taito- ja taideaineiden asemaa perusopetuksessa. Siinä selvisi, että oppilaat pitävät taito- ja taideaineita tärkeänä osana koulunkäyntiä. [ankkuroiminen] Uskon oman tutkielmani tuovan myös tärkeää tietoa kuvataideopetuksesta, ja tarjoavan kurkkauksen oppilaiden koulunsisäiseen arvomaailmaan.

Esimerkkikappaleessa yleistys on sijoitettu kappaleen alkuun, minkä jälkeen seuraa sitä tukevia esimerkkejä. Esimerkit ovat sikäli paradoksaalisia, että niiden tehtävänä on tässä konkretisoida tutkimuksen vähäisyyttä. Tämä tapahtuu sitä kautta, että kullekin tutkimukselle omistetaan oma kuvauksensa (useampaa viitettä yhteisesti koskevan kuvauksen sijaan). Viimeinen virke ankkuroi eli suhteuttaa kappaleen kirjoittajan omaan käsillä olevaan tutkimukseen. Tällainen ankkurointi ei ole välttämätön, jos kappale muutoin asettuu läpinäkyvästi osaksi laajempaa kokonaisuutta – ankkurointi voi seurata esimerkiksi myös seuraavassa kappaleessa.

Esim. 2 Nahkuri, Jussi 2020. Ilmiön, teorian, taiteilijan, muotoilijan, suuntauksen kuvailu omin sanoin on arvokasta sinänsä. Vielä parempi on, että irralliset, ilmiön eri puolia valottavat havainnot yhdistyvät synteesiksi, eli eri puolet toisiinsa yhdistäväksi yleiskuvaukseksi, joka tuo tekstiin vahvasti kirjoittajan oman panoksen. Kappaleen esitysjärjestys voi tällöin seurata ikään kuin luonnollista ajattelun tai havainnoinnin kulkua, jossa synteesi seuraa kuvausta. Tässä esimerkissä synteesiä edeltää useampi kuvauksen ja konkretisoivan esimerkin muodostama pari.

[kuvaus] Cage itse pyrki omissa teoksissaan minimoimaan tekijän valinnat käyttämällä sattumaoperaatioita, [esimerkki] kuten erilaisia arpamenetelmiä. [kuvaus] Lisäksi välineet olivat poikkeuksellisia musiikin tekemiseen: [esimerkki] Cage sävelsi muun muassa teoksen radiovastaanottimille, joita viritettiin partituurin ohjeen mukaisesti. Lopputulos kuulosti aina paikasta ja sääoloista riippuen erilaiselta. [kuvaus] Hän myös pyrki eliminoimaan musiikilliset konventiot teoksistaan käyttämällä sävellyksen pohjamateriaalina jotakin ei-musiikillista informaatiota, [esimerkki] kuten tähtikarttoja tai piirrosta Marcel Duchampin profiilista. [synteesi] Vaikka Cagen tekniikat olivatkin erittäin kokeellisia ja monien teosten lopputulos sattuman synnyttämää hälyä, logiikka ja systeemi satunnaisuuden mahdollistamiseksi on järjestelmällisen työn tulosta.

Esim. 3. Rauh, Isabella 2020. Argumentoinnin merkitys korostuu, kun teksti ottaa arvottavan kanssa suhteessa tutkimuskohteeseen. Arvottaminen ei tarkoita, että kirjoittaja arvioi ilmiötä subjektiivisesti, vaan sitä, että tutkimuskohdetta arvioidaan siihen itseensä kytkeytyvien arvojen ja tavoitteiden kautta: nämä arvot puolestaan voivat olla hyvin monenlaisia, myös käytännöllisiä kuten alla olevassa esimerkissä.

Argumentaation kannalta esimerkki on monimutkaisempi kuin esimerkit 1 ja 2 edellä, sillä arvottava argumentaatio koostuu väitteen ja perustelun sijaan kolmesta päätekijästä: i) tavoite, johon pyritään, ii) keinot, joilla tavoitteeseen pyritään ja iii) arvo tai arvot, jotka perustelevat tavoitteen. Lisäksi kirjoittajana voi ottaa kantaa siihen, ovatko nämä kolme tekijää johdonmukaisessa suhteessa toisiinsa. Esimerkissä kirjoittaja ilmaisee ensin konkreettisen, toiminnallisen tavoiteen [tavoite], sitten arvioi tavoitteen mielekkyyttä [arvottaminen] ja tämän jälkeen kaksi konkreettista keinoa, joilla tavoitteeseen pyritään [peruste]. Huomaa, että esimerkissä arvottava virke (Arvioinnin kannalta...) ei tee eroa kirjoittajan ja Neljän pilarin mallia käytännössä soveltavien tahojen välille, jolloin voidaan olettaa samanmielisyys objektiivisuudesta hyvänä tavoitteena.

[tavoite] Neljän pilarin mallilla pyritään arvioimaan asuntokohteita mahdollisimman objektiivisesti mittaamisen ja läpinäkyvyyden hengessä. Objektiivinen arviointi tarkoittaa arviointia, joka pyrkii vähentämään subjektiivista tulkintaa. [arvottaminen] Arvioinnin kannalta objektiivisuus on hyväksi, sillä siten vältyttään puolueellisilta näkemyksiltä ja väärinkäsityksen riskeiltä. [perustelu-1] Neljän pilarin mallissa objektiivisuuteen pyritään käytännössä kriteerien tarkan kuvailun ja kirjaamisen kautta. [perustelu-2] Sen lisäksi mallin sisältöä ja arviointiprosessia altistetaan ulkopuoliselle arvioinnille, sillä mallin sisältö on avoin ja rakennuttajakilpailut järjestetään julkisesti.

Pohdintatehtävä

Edellä on kolme hyvin erityyppistä argumentoivaa kappaletta, eikä kyseessä ole kuin pieni otos lukuisista eri tavoista, joilla kappaletasolla voidaan esittää ja perustella väitteitä ja näkökulmia. Yksi moninaisuuden lähteistä on eri tieteen, taiteen ja muotoilun alojen erilaiset tavoitteet. Esimerkiksi arkkitehtuurin kuten myös insinööritieteiden kohdalla alan käytännölliset tavoitteet johtavat siihen, että arvottaminen tavoitteiden ja keinojen mielekkyyden näkökulmasta on hyvin yleistä.

Millainen argumentoinnin tapa voisi olla sinun tieteen, taiteen tai muotoilun alallesi ominaista? Miten sen voisi toteuttaa kappaletasolla?
Mistä yllä olevissa esimerkeissä tunnistaa väitteen, yleistyksen, arvottamisen ja sitä tukevat perustelut? Perustuuko erottelu vain sisältöön vai löytyykö esimerkeistä myös kielellisiä seikkoja, jotka merkitsevät tätä eroa?