2B. Opinnäytteen rakenne: kirjallisuustutkimus

1. Yleistä

Kirjallisuustutkimus on hyvin yleinen tutkimustyyppi, joka on käytössä monilla taiteen, muotoilun, tekniikan ja tieteen alalla erityisesti alemmassa yliopistotutkinnossa. Syynä ei ole se, että kirjallisuustutkimus olisi jotenkin lähtökohtaisesti helppo tai vähempiarvoinen menetelmä. Sen sijaan olemassa olevaan tutkimuskirjallisuuteen nojaava tutkimisen tapa on joustavammin yhdistettävissä sellaiseen opintojen vaiheiseen, jossa erikoisaloihin liittyviä erityisiä tiedonhankintamenetelmiä ei ainakaan kattavasti ole ehditty harjoitella.

Lyhyesti sanottuna kirjallisuustutkimuksessa tarkastellaan valittua ilmiötä kokoamalla ja analysoimalla tätä ilmiötä koskevaa tutkimuskirjallisuutta. Huomaa, että koska tutkimuskirjallisuus edustaa ilmiötä (samaan tapaan kuin jäkälätutkijalle ilmiötä edustavat luonnosta kerätyt jäkälänäytteet), eroa tutkimusaineiston ja lähdeaineiston välillä ei tyypillisesti suoraan tehdä. Poikkeuksen muodostavat sellaiset tutkimukset, joissa tutkittavana ilmiönä on jokin tutkimus, teoria tai muu lähestymistapa. Esimerkiksi valittua taidekasvatuksen suuntausta voidaan tarkastella kriittisesti jonkin yksilön autonomiaa korostavan filosofisen suuntauksen näkökulmasta. Tällöin voidaan jossain määrin jaotella käytettävä tutkimuskirjallisuus kahteen luokkaan:

1. aineisto: taidekasvatuksen suuntausta kehittelevä, esittelevä ja puolustava tutkimus
2. lähdeaineisto: kirjoittajan omaksumaa kriittistä näkökulmaa pohjustava tutkimus.

Kirjallisuustutkimus on menetelmänä hyvin joustava erilaisten tutkimusnäkökulmien määrän suhteen. Voidaankin sanoa, että tyypillinen kirjallisuus on moninäkökulmainen, joskaan tämä ei ole minkäänlainen hyvän kirjallisuustutkimuksen edellytys. Moninäkökulmainen kirjallisuustutkimus voi olla rakenteeltaan (päälukutasolla) seuraavanlainen:

1. Johdanto
2. Tausta (aiempi tutkimus ja oman lähestymistavan perustelu)
3. Näkökulma 1
4. Näkökulma 2
5. ... jne.
6. Loppuyhteenveto
   

Eri näkökulmat voivat olla esimerkiksi eri teoriasuuntausten tai tutkimusmenetelmien tarjoamia näköaloja samaan tutkimusaiheeseen. Toinen vaihtoehto on, että esimerkiksi näkökulmat 1 ja 2 esittelevät kahta erillistä mutta toisiinsa liittyvää ilmiötä ja luku 3 puolestaan kuvaa, millä tavalla nämä ilmiöt toisiinsa liittyvät. Olennaista tässä on, että vaikka moninäkökulmainen kirjallisuustutkimus onkin joustava rakenteen suhteen, sen itseensä sisällyttämiä näkökulmia kohtaa tärkeä sisältövaade: niiden on muodostettava mielekäs kokonaisuus.

Seuraavassa osiossa tarkastellaan muutamaa esimerkkiä, joiden avulla kirjallisuustutkimuksen kokonaisuus avautuu konkreettisemmin.

2. Näkökulmina tausta, ilmiö ja analyysi

3. Teemoina ongelmat, ratkaisut ja ratkaisujen ongelmat

Erilaisten toisiaan täydentävien näkökulmien lisäksi kirjallisuustutkimuksen voi siis jäsentää temaattisesti. Tämä tarkoittaa, että eri käsittelyluvut käsittelevät paitsi eri aihetta (ilmiö + näkökulma) myös eri ilmiöitä, jotka tosin liittyvät vahvasti toisiinsa. Ero moninäkökulmaiseen kirjallisuustutkimukseen on kuitenkin häilyvä ja toisinaan hankalasti havaittavissa, sillä ilmiöiden myötä lukujen välillä vaihtuvat tyypillisesti myös näkökulmat: moninäkökulmainen ja "monitemaattinen" kirjallisuustutkimus siis ikäänkuin lankeavat yhteen. Kirjallisuustutkimuksen tarjoamien mahdollisuuksien ymmärtämiseksi on joka tapauksessa hyvä ymmärtää, millaisista toisiinsa liittyvistä teemoista voi tutkimuksensa koostaa.

Esim. 2. Savela, Laura (2020): Asukkaiden hiilijalanjäljet laaja-alaisen maisemasuunnittelun näkökulmasta

Oppiaine: Maisema-arkkitehtuuri. Kandidaatintutkielma.

Kirjoittaja käsittelee opinnäytteessään kaupunkiasumisen tiheyden ja ekologisuuden yhteyttä erityisesti hiilidioksipäästöissä mitattuna. Koska kaupunkiasumisen ja päästöjen välinen yhteys riippuu hyvin monimutkaisista asumisen, liikkumisen ja kuluttamisen välisistä yhteyksistä, pääaihe jakautuu luontevasti teemoihin, joita voidaan perustellusti pitää erillisinä asiakokonaisuuksina eikä vain näkökulmina samaan asiaan. Luku 2 on taustoittava, joten keskitytään käsittelylukuihin 3–5.

• Luku 3 Tiivis kaupunki on... käsittelee olemassa olevaa tutkimusta, jonka perusteella tiivis asuminen korreloi korkeampien hiilidioksidipäästöjen kanssa. Olemassa olevan tutkimuksen kautta esitellään myös syitä korrelaatiolle. Näistä tärkeimmäksi paljastuu se, että tiivis asuminen ruokkii päästöintensiivisiä kulutus- ja liikkumistottumuksia.
  
• Luku 4 Ratkaisuehdotukset... käsittelee tutkimuskirjallisuuden valossa sellaisia kulutus- ja liikkumistottumuksiin vaikuttavia yhteiskunnallisia ratkaisuja, joilla voidaan kumota tiiviin asumisen aiheuttamaa päästökuormitusta.
  
• Luku 5 Ratkaisuehdotuksiin liittyvät... käsittelee sitä, millaisia yleistettävyyteen ja käytännön soveltamiseen liittyviä ongelmia tutkimuskirjallisuudessa esitetyillä ratkaisuehdoituksilla on. Huomion kohteeksi nousevat tutkimusten omat rajoitukset ja ihmisten elämäntyylit, joista jälkimmäiset voivat jarruttaa erilaisten ekologisten tottumusten juurruttamista.
  

Pohdintatehtävä