2. Tökkiikö opinnot?: Kun aloittaminen on hankalaa ja välttelystä tulee arkea


Ensimmäisen vuoden opiskelija varaa ajan opintopsykologille, sillä hän on huomannut, ettei ole saanut juuri mitään aikaiseksi syksyn ensimmäisen periodin jälkeen. Kurssit eivät ole tulleet tehdyiksi eikä opintopisteitä ole kertynyt. Hänestä on pidempään tuntunut kuin päivät ja viikot vain "menisivät ohi" ja suorituksia on alkanut tulemaan yhä vähemmän.

Vastaanotolla opiskelija kertoo että aikaa kuluu pelaamiseen ja mielenkiintoisten aiheiden tutkimiseen foorumien ja blogien kautta. Tarkemmin kyseltäessä selviää, että aikaa on saattanut upota koneen ääressä helposti useita tunteja kerrallaan. Motivaatio opintoihin on alkanut hiipumaan, kun kynnys tarttua toimeen on koko ajan ollut entistä suurempi.

Opintopsykologi kyselee opiskelijalta hänen ajatuksistaan, tuntemuksista ja konkreettisista toimista. Käy ilmi, että tämä juminen tilanne on alkanut ahdistamaan ja omat keinot muuttaa suuntaa tässä tilanteessa ovat heikot. Opiskelija kertoo toistelevansa mielessään, että nyt vain täytyy alkaa tekemään hommia niin tilanne ratkeaa. Tuloksia ei kuitenkaan tähän mennessä ole juuri syntynyt.

Opintopsykologi ja opiskelija hahmottelevat tilannetta yhdessä paperille. Keskusteltaessa tilanne alkaa vaikuttamaan siltä, että pelkkä ajanhallinnan harjoittelu tai tavoitteiden asettaminen ei tässä tilanteessa auta. Opintopsykologi jatkaa kyselyään ja käy ilmi, ettei opiskelija ole lainkaan tottunut näkemään vaivaa opintojen eteen. Lukiossa kaikki sujui hyvin ja opiskelija pärjäsi, kun vain kuunteli tunneilla.

Yliopisto-opinnot ovat tuntuneet selvästi vaikeammilta ja oma-aloitteellisuutta tarvittaisiin paljon. Toisaalta kukaan ei ole valvomassa tekemisiä. Vaikeat ja uudet asiat, jotka vaatisivat paljon itsenäistä opiskelua, aiheuttavat ylivoimaisen tunteen. Opiskelija oivaltaa, ettei ole koskaan aiemmin joutunut laittamaan itseään kunnolla likoon. On ollut helppo toimia ikään kuin turvallisella alueella ja "piilossa" oikeasti haastavilta tilanteilta. Vaikeat kurssit ovat tuntuneet epämiellyttäviltä ja saaneet aikaan epävarman olon.

Kun opiskelijan toimintamallit ovat paperilla auki kirjoitettuna, hän yllättyy huomatessaan, miten vahvasti epämiellyttävien tunteiden välttely on ohjannut hänen tekemisiään. Hän oivaltaa nyt hyvin konkreettisesti, miten välttely on ainoastaan syventänyt ongelmaa. Opintojen tekeminen ei tämänkään jälkeen ollut helppoa, mutta opiskelija sai itsensä helpommin "kiinni" välttelykäyttäytymisestä ja tiedosti ongelmansa paremmin. Pikkuhiljaa onnistumisen kokemuksia alkoi myös kertymään, ja ne vahvistivat ajatusta siitä, että vaivannäkeminen kannattaa.