4. Keskeytyneet opinnot?: Pyrkimys takaisin opiskelun makuun


Opiskelija aloitti opinnot Aallossa noin seitsemän vuotta sitten, ja opinnot sujuivat aluksi melko hyvin. Kuitenkin kävi niin, että muutama vuosi kului ja hän sairastui vakavasti. Sairastuminen ei täysin estänyt opiskelua, mutta se kuitenkin hidasti niitä merkittävästi.

Sairastuminen muutti opiskelijan elämäntilannetta ja aiheutti paljon henkistä kuormitusta, sekä pettymyksen tunteita heikosta opintojen etenemisestä. Lopulta opiskelija huomasi käyvänsä kursseilla yhä vähemmän ja kadottaneensa myös mielekkyyden koko touhuun.

Nyt on tilanne, ettei opiskelija ole lähes pariin vuoteen tehnyt mitään opintojensa eteen. Hän on käynyt töissä, mutta ala ei suuremmin nappaa, eikä sillä pääse etenemään ilman tutkintoa. Pitkän harkinnan jälkeen hän laittoi viestin oman pääaineensa koordinaattorille, vaikka paluu opintojen pariin ajatuksena hirvitti. Koordinaattori suositteli, että myös yhteydenotto opintopsykologeihin voisi olla paikallaan. Opiskelija totesi itselleen, että ehkä sitäkin kannattaa kokeilla, kun ei ole mitään hävittävääkään.

Opintopsykologin vastaanotolla käydään läpi opiskelijan opiskeluita ennen sairastumista ja sen aikana, sekä mietitään mikä olisi tällä hetkellä mahdollista ja järkevää ja millaisia toiveita ja pelkoja opiskelijalla on opintoihin paluuseen liittyen. Varsinaista kurssien valinnan ohjausta psykologi ei anna, mutta hän lupaa, että tarvittaessa hän voi olla mukana keskusteluissa koulun kanssa, jos opiskelija niin toivoo. He keskustelevat aikatauluttamisesta ja oman toiminnan suunnitteluista, sekä prokrastinaatiosta, vitkuttelusta. He sopivat, että tapaavat ainakin muutamia kertoja sitten, kun opiskelija on varsinaisesti päättänyt palata opintoihinsa.