PHYS-A0140 - Aineen rakenne (TFM), Luento-opetus, 19.4.2022-27.5.2022
This course space end date is set to 27.05.2022 Search Courses: PHYS-A0140
Topic outline
-
-
-
Ei-kommutoivat operaatiot ovat sellaisia, joissa järjestyksellä on merkitystä. Mikäli näihin operaatioihin liittyy jotkin mitattavat suureet (hiukkasen kaksi ominaisuutta) kutsutaan niitä konjugaattimuuttujiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi hiukkasen paikka ja liikemäärä, jotka eivät ole yhtä aikaa hyvin määriteltyjä. Vastaavia konjugaattimuuttujia on kuitenkin muitakin.
-
Interferometri on laite, jossa hiukkasella on kaksi tai useampi reitti kulkea havaintolaitteelle. Hiukkasen kulkema reitti interferometrissa ei ole hyvin määritelty. Klassisen maailman ajatustavalla mikään hiukkasen tapa kulkea interferometrin läpi ei selitä havaintoja. Kvanttimekaaninen tulkinta on, että hiukkanen on kahden polun superpositiossa, mille ei ole analogiaa klassisen maailman kokemuspiirissämme.
-
Jatkamme aallon etenemisen analysointia väliaineessa ja erityisesti harmoniselle aallolle aiheutuvaa vaihesiirtoa. Tämä vaihesiirto näyttäytyy aallon etenemisnopeuden muutoksena. On kuitenkin tärkeä ymmärtää, että kyseessä on vaihenopeus, eli nimenomaan harmonisen aallon eteneminen. Vaihenopeus voi olla väliaineesta riippuen jopa (tyhjiön) valonnopeutta suurempi, mikä vastaisi taitekerrointa jonka suuruus on alle yksi. Taitekerroin voi olla myös kompleksinen, jolloin taitekertoimen imaginaariosa kuvaa aallon absorptiota väliaineeseen.
-
Jatketaan vielä kuitenkin hieman edellisviikkoista elektronin sähkökentän tarkastelua. Sauter-Schwinger efekti on relativistisen kvanttimekaniikan ennuste, että riittävän voimakkaassa sähkökentässä voi spontaanisti syntyä positroni-elektroni-pareja. Tämä hypoteettinen efekti voidaan kuitenkin havaita analogisessa systeemissä, eli puolijohteissa jossa fotoni voi synnyttää elektroni-aukko-parin.
-
Toinen diffraktoituvien hiukkasten reitin määrittävä tekijä on hiukkasen itsensä lähettämä lämpösäteily. Hiukkasen emittoima infrapunafotoni määrittää aallonpituutensa tarkkuudella hiukkasen paikan, mikä saattaa aallonpituudesta ja rakojen välisestä etäisyydestä riippuen paljastaa hiukkasen reitin. Infrapunafotonin aallonpituus riippuu hiukkasen lämpötilasta.
-
Kokeiden havaitsemat hiukkasten interferenssi-ilmiöt edellyttävät jonkinlaisen kvanttimekaanisen aaltofunktion käsitettä. Yksittäisen hiukkasen tapauksessa aaltofunktio kertoo todennäköisyysjakauman mittaustuloksille. Klassiset todennäköisyydet eivät kuitenkaan mahdollista esimerkiksi destruktiivista interferenssiä, joten aaltofunktion ja mittaustuloksen todennäköisyysjakauman yhteys ei ole aivan itsestään selvä.
-
Demotaan mittauksen aiheuttamaa aaltopaketin romahdusta matlab-simulaatiolla. Heisenbergin mikroskoopissa hiukkasen paikan paljastaa hiukkasen lähettämä fotoni. Fotonin aallonpituus rajoittaa tarkkuutta millä hiukkasen (eli emission) paikka voidaan määrittää ja tällä on suoraan yhteys aaltofunktion romahdukseen.
-
Demotaan Mach-Zehnder interferometrillä sekä polarisoivilla linsseillä which way- ja quantum eraser-koetta. Which way-kokeessa fotonin polarisaatio kertoo mitä reittiä fotoni on interferometrissä kulkenut. Quantum eraser-kokeessa (kun fotonin polarisaatio mitataan 45 asteen kulmassa) polarisaation informaatio poistetaan.
-
Schrödingerin yhtälön ratkaisun ensimmäinen askel on stationaaristen tilojen ratkaisu, eli käyttämällä separoituvaa (ajassa vs paikassa) yritettä määritetään ajasta riippumattomat ratkaisut. Näin saadaan ajasta riippumaton Schrödingerin yhtälö, joka on samalla myös systeemiä kuvaavan Hamiltonin operaattorin ominaisarvoyhtälö. Tämän ominaisarvoyhtälön ratkaisut antavat stationaariset tilat (=ominaistilat) sekä niiden vaiheen 'pyörimisnopeuden' (=ominaisarvot eli ominaisenergiat).
-
Vilkaistaan hieman kvanttimekaniikassa käytettyä lineaarialgebraa. Kvanttimekaaninen aaltofunktio voidaan ymmärtää funktioavaruuden alkiona. Tämä funktioavaruus puolestaan on vektoriavaruus, jolle voidaan määritellä kantavektorit ja esimerkiksi sisätulorelaatio. Stationaariset tilat ovat esimerkki täydellisestä kannasta, jonka avulla voidaan esittää mielivaltainen kvanttimekaaninen aaltofunktio.
-
Monta asiaa meni nyt samaan klippiin. Perehdytään ensiksi siihen miksi elektronilla ensinkään on pienimmän mahdollisen energian ominaistila, eli siihen miten kineettinen energia ja potentiaalienergia kilpailevat keskenään. Sen jälkeen perehdymme muiden tilojen degeneraatioon, eli siihen miten samalla energian arvolla voi olla useita erilaisia tiloja. Degeneraatio on seurausta jonkinlaisista systeemin symmetrioista, jotka Coulombin potentiaalin tapauksessa ovat pallosymmetria sekä hieman abstraktimpi Runge-Lenz-vektorin symmetria. Pallosymmetriasta seuraa pyörimismäärän säilymislaki (kuten klassisessakin fysiikassa!) ja sen avulla voimmekin erottaa energialtaan degeneroituneet tilat toisistaan.
-
Perehdytään vedyn energiatasokaavioon ja energiaspektriin. Vaikka yksinkertaisessa vetyatomimallissa osa energiatasoista on degeneroituneita, todellisuudessa energiatasot poikkeavat hieman toisistaan. Tämä on seurausta mallista puuttuvista korjaustermeistä, erityisesti elektronin spin-rata-vuorovaikutuksesta jossa elektronin spin magneettinen momentti kytkeytyy rataliikkeen muodostamaan magneettikenttään. Tämä synnyttää hienorakenteen energiaspektriin. Lisäksi elektronin ja ytimen (protonin) spinien magneettisten momenttien kytkeytyminen synnyttää hyperhienorakenteen.
-
Tarkastellaan hieman kahden hiukkasen aaltofunktiota matlab-simulaatiolla. Ei-identtisten hiukkasten sekä identtisten fermionien (antisymmetrinen aaltofunktio) ja bosonien (symmetrinen aaltofunktio) eroavat toisistaan merkittävästi. Erityisesti odotusarvoinen etäisyys on symmetriselle aaltofunktiolle pienempi kuin antisymmetriselle aaltofunktiolle.
-
Jatketaan vielä maanantain Stern-Gerlach koeasetelman analysointia. Koelaitteisto käytännössä määrittää hopea-atomin uloimman 5s-kuoren elektronin spintilan z-komponentin. Kääntämällä laitteistoa pystytään toisaalta määrittämään x-komponentti. Eri komponentteja ei voida kuitenkaan yhtä aikaa tietää, koska yhden mittaus sotkee toisen tilan -- kyseessä on konjugaattisuureet.