PHYS-A3132 - Sähkömagnetismi (ENG2), Luento-opetus, 1.3.2022-13.4.2022
Kurssiasetusten perusteella kurssi on päättynyt 13.04.2022 Etsi kursseja: PHYS-A3132
Osion kuvaus
-
Tänne tulee panopto-linkit luennoista tehtyihin videoihin. Täällä on jo valmiiksi linkit vuoden 2021 sähkömagnetismin luentoihin, mutta korvaan ne uusilla videoilla sitä mukaa kun saan videot editoitua.
-
-
Magneettikentässä liikkuvaan johdinsilmukkaan syntyy siis sähkövirta. Galilein suhteellisuusperiaatteen mukaan täytyy tällöin sähkövirta syntyä myös paikallaan olevaan johdinsilmukkaan mikäli magneettikenttä muuttuu. Faradayn induktiolaki sanookin, että muuttuva magneettikenttä synnyttää sähkökentän. Johtavassa silmukassa tämä indusoitunut sähkökenttä näkyy sähkövirtana.
-
Auringon koronan massapurkauksessa sinkoutuu avaruuteen suuri määrä suurienergisia varattuja hiukkasia. Jos maapallo osuu näiden reitille syntyy geomagneettinen myrsky. Tämä aiheuttaa maapalloa ympäröivän magneettikentän nopeita vaihteluita. Magneettikentän vaihtelut indusoivat sähkökentän, jotka voivat esimerkiksi sähköverkossa aiheuttaa häiriöitä.
-
Aloitetaan tarkastelemalla varatun eristesauvan vieressä olevaan testivaraukseen kohdistuvaa sähköistä voimaa. Toisessa koordinaatistossa havaitaan sähköisen voiman lisäksi myös magneettinen voima. Tavanomainen Galilein muunnos (=nopeuksien yhteenlasku koordinaatistoa vaihdettaessa) johtaa ristiriitaan (aiheeseen palataan keskiviikon luennolla).
-
Maxwellin yhtälöistä saadaan ratkaistua tyhjiössä etenevä sähkömagneettinen aalto. Kurssillamme riittää yksinkertaisin ratkaisu yhtälöillä, eli ns. tasoaaltoratkaisu. Tässä episodissa koitetaan hahmottaa miltä tasoaaltoyrite ensinkään näyttää ja millaisia reunaehtoja Maxwellin yhtälöt yritteelle asettaa. Erityisen tärkeää on tasoaaltoratkaisun etenemisnopeus: aallot etenevät valon nopeudella (c), mikä edellyttää tasoaallon aallonpituuden \lambda ja taajuuden f välille reunaehdon: c = \lambda*f.
-
Valonnopeuden vakioisuus riippumatta tarkastelukoordinaatiston nopeudesta rikkoo Galilein muunnoksen periaatteita. Einstein kuitenkin luotti niin Maxwellin yhtälöihin kuin Galilein suhteellisuusperiaatteeseenkin. Lopputuloksena saadaan Lorentzin muunnos, joka kertoo miten oikeasti siirrytään matemaattisesti eri koordinaatistojen välillä. Tällä on kuitenkin seuraamuksensa ja esimerkkinä tarkastelemme Einsteinin ajatuskoetta, jolla näytetään että liikkuvien kappaleiden aika hidastuu, ja että erityisesti liikkuvat kellot hidastuvat.
-
Palataan vielä tiistain luennon aiheeseen sähkö- ja magneettikenttien muunnoksesta kun siirrytään koordinaatistosta toiseen. Käyttämällä Lorentzin muunnosta, saadaan havaituista fysikaalisista mittauksista koordinaatistoriippumattomat. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että havaitut magneetti- ja sähkökentät riippuvat koordinaatiston liiketilasta.
-
Varauksen muodostamaan sähkökenttään syntyy valonnopeudella etenevä häiriö, kun varausta nopeasti siirretään. Tämä häiriö koostuu sähkökentästä joka on kohtisuorassa etenemissuuntaan nähden. Tämä on säteilykenttä. Sama periaate pätee myös sähködipolin muodostamaan säteilykenttään, kun dipolin napaisuutta vaihdetaan.
-
Antennin lähellä virrat, varaukset ja sähkö- ja magneettikentät sekoittuvat muodostaen monimutkaisia lähikenttiä. Lähikentillä on vain lyhyt kantama, joten kaukaisuudessa havaitaan vain kaukokenttiä. Kaukokentät, eli sähkömagneettinen säteily, koostuvat vain kytketyistä sähkö- ja magneettikentistä. Näillä kentillä keskeinen ominaisuus on, että sähkö- ja magneettikentät ovat samassa vaiheessa.
-
Kirchoffin ensimmäinen laki on yksinkertainen varauksen säilymislaki. Tätä voi verrata vaikka termodynamiikan jatkuvuusyhtälöön, jossa putkistossa virtaava vesimäärä säilyy. Kirchoffin II laki on energian säilymislaki virtapiirissä ja se kertoo että jännitemuutosten summa suljetulla kierroksella virtapiirissä on nolla.
-
Kirchoffin II laki saadaan johdettua Faradayn laista, olettaen että virtapiirin läpi ei mene muuttuvaa magneettivuota. Toisaalta jos virtapiirin läpäisee muuttuva magneettivuo, indusoituu virtapiiriin Faradayn lain mukainen sähkökenttä jonka polkuintegraali koko piirin ympäri ei ole nolla -- tällöin jännite-erojen summa virtapiirin ympäri ei ole enää nolla. Kirchoffin II laki on siis Faradayn lain erikoistapaus.
-
RL(DC)-piiri on yksinkertainen tasajännitepiiri, jossa on vastus (R), käämi (L) ja tasajännitelähde. Piirin aikakehitys saadaan ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälön ratkaisuina. Kun virtapiiri suljetaan, pyrkii virta piirissä nopeasti kasvamaan. Käämiin syntyvä muuttuva magneettikenttä indusoi sähkövirran kasvua vastustavan sähkökentän, hidastaen sähkövirran kasvua. Kun sähkövirta kasvaa, lähestyen Ohmin lain mukaista asymptoottiarvoa I = V/R, saavuttaa käämin magneettikenttä maksimiarvonsa. Maksimiarvossaan käämin magneettikenttä ei enää muutu, joten käämin virran kulkua vastustava ominaisuus piirissä myös lakkaa.
-
Aloitetaan kuitenkin vielä virtapiireillä ja erityisesti tutustutaan RLC-piiriin, jossa on sarjassa vastus, käämi, kondensaattori ja jännitelähde. Piiriä kuvaava Kirchhoffin II laista saatava liikeyhtälö on samaa muotoa kuin vaimenevan mekaanisen värähtelijän liikeyhtälö. Liikeyhtälö on tuttu myös diffis-I kurssilta, ja sen ratkaisut jakautuvat kolmeen luokkaan: alivaimeneva värähtelijä, ylivaimeneva värähtelijä ja kriittisesti vaimeneva värähtelijä.
-
Jotta ymmärtäisimme RLC piirissä olevien eri komponenttien toimintaa, niin tutustutaan yksittäisen komponentin tehoon, eli tehoon jolla komponentti ottaa virtapiiristä energiaa (tai mahdollisesti luovuttaa piiriin energiaa). Tehon lauseke P = UI on varmasti lukiosta tuttu. Vastuksen tapauksessa se kuvaa sitä kuinka vastus ottaa piiristä energiaa ja muuntaa sen lämmöksi, kun taas käämin ja kondensaattorin tapauksessa komponentti ottaa piiristä energiaa magneetti- tai sähkökentän luomiseen.
-
Tässä on toinen practical engineeringin video liittyen sähköverkkoihin. Oleellista on ymmärtää, että sähköverkon toiminnan kannalta keskeisin käsite on vaihe-ero: sähkögeneraattoreiden pitää olla sähköverkossa olevan sähkövirran kanssa (melkein) samassa vaiheessa -- jos generaattorin ja virran välillä on suuri vaihe-ero, toimii generaattori verkkoa 'vastaan' ja pahimmassa tapauksessa generaattori ottaa energiaa verkosta sen sijaan että tuottaisi sinne lisää.Toisaalta kun laitteita liitetään sähköverkkoon, ottavat nämä tehoa verkosta. Tämä 'kuorma' vaikuttaa nimenomaan verkon taajuuteen, pyrkien hidastamaan verkkoon tehoa tuottavia generaattoreita. Tästä syystä generaattoreiden inertia ja niiden liikkeeseen varastoitunut energia on tärkeä vakauden lähde sähköverkoissa.