9. Taso- ja avaruusintegraalit

9.1. Epäoleelliset integraalit. Muuttujanvaihto taso- ja avaruusintegraaleissa

Epäoleelliset integraalit

Tähän asti integrointi on tapahtunut rajoitetussa alueessa rajoitetulle funktiolle (integrandille). Joskus voidaan kuitenkin integroida rajoittamattomia funktioita ja/tai rajoittamattomassa alueessa.

Tarkastellaan ainoastaan tapausta, jossa funktio f on ei-negatiivinen eli f(\mathbf{u}) \ge 0 kaikilla \mathbf{u}\in D. Lasketaan funktion f(x,y) = e^{-x^2} integraali alueessa suorien y=\pm x rajoittamassa rajoittamattomassa alueessa D, jossa x>0. Mikäli integraali on suppenee, sen arvo saadaan laskemalla  \iint_D e^{-x^2}\,dA = \int_0^\infty \int_{-x}^{x} e^{-x^2}\,dy\,dx = \int_0^\infty 2xe^{-x^2}\,dx  = \lim_{R\to \infty} \int_0^R 2xe^{-x^2}\,dx. Integraalin laskemiseksi huomataan, että \frac{d}{dx} e^{-x^2} = -2xe^{-x^2}. Siten  \lim_{R\to \infty} \int_0^R 2xe^{-x^2}\,dx = \lim_{R\to\infty} -e^{-x^2}\Big|_{x=0}^R = \lim_{R\to\infty}1-e^{-R^2}=1.

Esimerkki

Olkoon D_1=\lbrace (x,)\in \mathbb{R}^2 : 0 < x < 1, \, |y| \leq x^2 \rbrace ja rajoittamaton funktio f(x,y)=1/x^2.

(i) Lasketaan integraali  \iint_{D_1}\frac{1}{x^2}\,dA =\int_0^1\int_{-x^2}^{x^2}\frac{1}{x^2}\,dy\,dx  =\int_0^1 2\,dx =2.

Alue D_1
Alue D_1

(ii) Lasketaan saman funktion integraali alueessa D_2=\lbrace (x,y)\in\mathbb{R}^2 : 0 < x < 1,\, |y|\leq \sqrt{x}\rbrace.  \iint_{D_2}\frac{1}{x^2}\,dA =\int_0^1\int_{-\sqrt{x}}^{\sqrt{x}}\frac{1}{x^2}\,dy\,dx  =\int_0^1 2\sqrt{x}\frac{1}{x^2}\,dx =\int_0^1 2x^{-3/2}\,dx =\lim_{\epsilon\to 0+} \frac{2x^{-1/2}}{-1/2}\bigg|_{x=\epsilon}^1 = \infty. Suppeneminen riippuu integroitavan funktion lisäksi myös alueesta!

Alue D_2
Alue D_2

Muuttujanvaihto taso- ja avaruusintegraaleissa

Tutkitaan funktiota \mathbf{F}\colon G \to D, missä D ja G ovat \mathbb{R}^2:n osajoukkoja. Oletetaan, että funktion \mathbf{F} kaikki osittaisderivaatat ovat olemassa ja jatkuvia. Lisäksi oletetaan, että \mathbf{F} on bijektio: Jokaista pistettä (x,y) \in D vastaa yksikäsitteinen piste (u,v)\in G, jolle \mathbf{F}(u,v)= (x,y). Tällöin erityisesti D=\mathbf{F}(G).

muuttujanvaihto 
\big(x(u,v),y(u,v)\big)=\mathbf{F}(u,v)

Tutkitaan aluksi muuttujanvaihtoa tasointegraalin tapauksessa:  \iint_D f(x,y)\,dx\,dy = \iint_{G} ??? \,du\,dv. Tarvitaan tieto siitä, miten pinta-ala skaalautuu funktiossa (x,y) = \mathbf{F}(u,v).

muuttujanvaihto
Kuvassa \mathbf{a} (vast. \mathbf{b}) sijaitsee käyrällä, jolla v (vast. u) on vakio. Koska funktiolla \mathbf{F} on jatkuvat osittaisderivaatat, käyrät ovat sileitä.

Ketjusäännöllä  dx = \frac{\partial x}{\partial u}du + \frac{\partial x}{\partial v}dv\text{ ja } dy = \frac{\partial y}{\partial u}du + \frac{\partial y}{\partial v}dv. Edettäessä vektorin \mathbf{a} suuntaan (x,y)-koordinaateissa, koordinaatti v on vakio ja siten dv=0. Saadaan  \mathbf{a} \approx \frac{\partial x}{\partial u}du\,\mathbf{i} + \frac{\partial y}{\partial u}du\,\mathbf{j}. Samaan tapaan voidaan päätellä, että  \mathbf{b} \approx \frac{\partial x}{\partial v}dv\,\mathbf{i} + \frac{\partial y}{\partial v}dv\,\mathbf{j}. Tässä \mathbf{i} ja \mathbf{j} ovat koordinaattiakseleiden suuntaiset yksikkövektorit.

Approksimaatiokaava pinta-alaelementin dA muutokselle siis on  dA = dx \, dy \approx |\mathbf{a} \times \mathbf{b}| = \left\|\begin{array}{ccc} \mathbf{i} & \mathbf{j} & \mathbf{k} \\ \frac{\partial x}{\partial u}du & \frac{\partial y}{\partial u}du & 0 \\ \frac{\partial x}{\partial v}dv & \frac{\partial y}{\partial v}dv & 0 \end{array}\right\| Käytetään merkintää (huom. neliömatriiseille \det A=\det A^T)  \left\|\begin{array}{cc} \frac{\partial x}{\partial u} & \frac{\partial x}{\partial v} \\ \frac{\partial y}{\partial u} & \frac{\partial y}{\partial v} \end{array}\right\|\,du\,dv := \big|\det D \mathbf{F}(u,v)\big|\,du\,dv. Determinantti \det D \mathbf{F}(u,v) on funktion \mathbf{F}\colon \mathbb{R}^2\to \mathbb{R}^2 Jacobin determinantti. Sille käytetään myös merkintää  \det D \mathbf{F}(u,v)=\frac{\partial(x,y)}{\partial(u,v)} \text{ kun } (x,y) = \mathbf{F}(u,v).

Jacobin determinantin itseisarvo |\det D \mathbf{F}(u,v)| kertoo paikallisen pinta-alan muutoksen kuvattaessa (u,v)-koordinaattien infinitesimaalinen pinta-ala du\,dv vastaavalle (x,y)-koordinaateissa lausutulle pinta-alalle dx\,dy funktion (x,y) = \mathbf{F}(u,v) välityksellä.

Tasointegraalin muuttujanvaihtokaavaksi siis saadaan  \iint_D f(x,y) \,dx\,dy = \iint_{G} g(u,v) \big | \det D\mathbf{F} (u,v)\big| \,du\,dv missä g(u,v)=f(x(u,v),y(u,v)) ja D=\mathbf{F}(G). Tässä \mathbf{F} on integroimisalueiden D ja G välinen bijektio. Jacobin determinantin etumerkki kertoo, onko \mathbf{F} suunnan säilyttävä vai kääntävä. Itseisarvo tarvitaan, jotta positiivisen funktion integraali ei muuttuisi negatiiviseksi eräillä \mathbf{F}.

Esimerkki

Lasketaan neljän paraabelin y=x^2, y=2x^2, x=y^2 ja x=3y^2 rajoittamaan alueen D pinta-ala.

Huomataan, että integroimisalue kuvautuu suorakulmioksi G = [1/2 , 1] \times [1/3 , 1] muunnoksella  \mathbf{G}(x,y) = u\mathbf{i} + v\mathbf{j}, \quad u(x,y)=\frac{x^2}{y},\,\,v(x,y)=\frac{y^2}{x}.

muuttujanvaihto
Integrointi suorakulmion yli on paljon helpompaa.

Halutaan kuitenkin käänteiskuvaus \mathbf{F} = \mathbf{G}^{-1}\colon G\to D, joka vie koordinaatit (u,v) käyräviivaisille (x,y)-koordinaateille. Lineaarialgebran perusteella  \det D {{\mathbf{F}}}(u,v)=\frac{1}{\det D \mathbf{G}(x,y)}. Lasketaan  \frac{\partial u}{\partial x} = \frac{2x}{y}, \quad \frac{\partial u}{\partial y} = -\frac{x^2}{y^2}. Saadaan myös  \frac{\partial v}{\partial x} = -\frac{y^2}{x^2}, \quad \frac{\partial v}{\partial y} = \frac{2y}{x}.

Lasketaan edelleen  \det D \mathbf{G}(x,y) = \left|\begin{array}{cc} \frac{\partial u}{\partial x} & \frac{\partial u}{\partial y} \\ \frac{\partial v}{\partial x} & \frac{\partial v}{\partial y} \end{array}\right| = \left|\begin{array}{cc} \frac{2x}{y} & -\frac{x^2}{y^2} \\ -\frac{y^2}{x^2} & \frac{2y}{x} \end{array}\right|  = 4-1 = 3,\text{ eli } \big|\det D {\mathbf{F}} (u,v)\big|=\frac{1}{3}. Tulokseksi siis saadaan  \iint_D 1\,dx\,dy = \iint_G \frac{1}{3}\,du\,dv = \frac{1}{3}\cdot \frac{2}{3}\cdot \frac{1}{2} = \frac{1}{9}. Yleensä ei käy niin onnellisesti, että sama koordinaatistomuunnos vie integroitavan alueen suorakulmiolle samalla kun integroitava funktio menee vakioksi.