9. Taso- ja avaruusintegraalit

9.3. Taso- ja avaruusintegraalien sovellutuksia

Moninkertaisten integraalien sovelluksia

Tähän mennessä moninkertaisten integraalien sovelluksina on esiintynyt:

  • Alueen DR2 pinta-ala A(D)=D1dA

  • Kappaleen DR3 tilavuus V(D)=D1dV

Mekaniikassa tulevat lisäksi vastaan nämä:

  • Kappaleen massa m(D)=Dρ(x,y,z)dV ja hitausmomentti kappaleen pyöriessä z-akselin ympäri: Iz(D)=Dρ(x,y,z)(x2+y2)dV. Tässä ρ(x,y,z) on materiaalin tiheys pisteessä (x,y,z).

  • Kaksiulotteisen tasolevyn keskiön (painopiste) (ˉx,ˉy) laskeminen ˉx=1A(D)DxdA,ˉy=1A(D)DydA, jossa pinta-ala A(D) on laskettu tasointegraalilla jo aiemmin.

    Jos levyn massa ei ole tasaisesti jakautunut, integraalia korjataan paikasta riippuvalla tiheydellä ρ(x,y) ˉx=1m(D)Dxρ(x,y)dA,ˉy=1m(D)Dyρ(x,y)dA. jossa massa m(D)=Dρ(x,y)dA lasketaan tasointegraalilla.

Massakeskipiste

Kolmiulotteisen kappaleen D massakeskipiste (ˉx,ˉy,ˉz) ˉx=1m(D)Dxρ(x,y,z)dV, ˉy=1m(D)Dyρ(x,y,z)dV, ˉz=1m(D)Dzρ(x,y,z)dV, missä ρ=ρ(x,y,z) on kappaleen tiheys pisteessä (x,y,z) ja m(D) on kappaleen massa (tilavuusintegraalilla). Kaava voidaan kirjoittaa myös vektorimuodossa ˉxi+ˉyj+ˉzk=DrρdVDρdV, missä r=xi+yj+zk.

Esimerkki

Lasketaan epäyhtälöiden 0x1, 0y1 ja 0z1 määräämän yksikkökuution D massakeskipiste, kun tiheys ρ(x,y,z)=z.

Huomautus. Yksikkökuutio D voidaan myös määritellä käyttäen niin kutsuttua karteesista tuloa: D=[0,1]×[0,1]×[0,1]=[0,1]3. Tämä merkintätapa tarkoittaa samaa kuin ylläoleva määritelmä epäyhtälöiden avulla.

Lasketaan ensin massa DρdV=101010zdxdydz =10zdz=|1z=012z2=12. Saadaan ˉx=101010xzdxdydz1/2=(|1x=012x2)(|1z=012z2)1/2 =(1/2)21/2=12.

Vastaavasti ˉy=101010yzdxdydz1/2=(1/2)21/2=12. Edelleen voidaan laskea ˉz=101010z2dxdydz1/2=|1z=013z31/2 =(1/3)(1/2)=23. Massakeskipisteeksi saadaan (ˉx,ˉy,ˉz)=(1/2,1/2,2/3).

Hitausmomentti

Tarkastellaan tilannetta, jossa pistemäiset kappaleet kiertävät origoa xy-tasossa ympyrän muotoista rataa pitkin samalla kulmanopeudella.

Kappaleiden yhteenlaskettu liike-energia saadaan laskemalla summa E=Ni=112miv2i=12[Ni=1mir2i]ω2=12[Ni=1mi(x2i+y2i)]ω2, missä ω on kulmanopeus ja mi, xi sekä yi ovat i:nnen kappaleen massa ja paikka. Summaa Ni=1mi(x2i+y2i)=Ni=1mir2i kutsutaan hitausmomentiksi. Ajattelemalla z-akselin ympäri pyörivä kappale joukoksi "infinitesimaalisen pieniä" pisteitä, voidaan edelläolevasta summasta päätellä kappaleen liike-energia: E=12[D(x2+y2)ρ(x,y,z)dV]ω2=12Izω2, missä Iz=D(x2+y2)ρ(x,y,z)dV=Dr2zdm on kappaleen hitausmomentti z-akselin suhteen (r2z=x2+y2 ja massa-alkio dm=ρ(x,y,z)dV).

Esimerkki

Lasketaan sylinterin D={(x,y,z):x2+y2a2 ja 0z1},a>0 hitausmomentti z-akselin suhteen, kun tiheys on vakio ρ=ρ0.

Lasketaan Iz=D(x2+y2)ρ0dV =ρ0102π0a0r2rdrdθdz =2πρ0a0r3dr=12πρ0a4. Toisaalta sylinterin massa on m=Dρ0dV=ρ0V(D)=ρ0πa2. Siten hitausmomentti voidaan kirjoittaa Iz=12(πρ0a2)a2=12ma2.