Keramiikan käsikirja

Kaasu-uuni

Kaasu-uunissa polttoaineena käytetään maakaasua tai nestekaasua, kuten propaania. Nestekaasut ovat hiilivetyjä, joista syntyy palamistuotteena hiilidioksidia ja vettä. Kaasu on hajutonta, joten siihen on lisätty hajusteaineeksi rikkivety-yhdisteitä. Kaasuseos johdetaan paineen avulla ulos säilöstä ja sekoitetaan sopivassa suhteessa ilmaan. Tästä syntyy räjähtävä seos, joka palaa liekkinä.

Kaasu-uuneilla voi olla samanlainen rakenne kuin sähköuuneilla eli metallirunko, joka vuorattu pehmeillä uunitiilillä ja edessä ovi latomista varten. Jos uunia käytetään erikoistapauksissa suola- tai soodapolttoon, poltossa kehittyy myrkyllisiä kaasuja. Uunit rakennetaan paikan päällä hyvin tuuletettavaan tilaan kovista tiilistä, koska suolan ja soodan käyttö uuneissa on erittäin syövyttävää ja tuhoavaa. Tässä tapauksessa uunin ovi rakennetaan tiili kerrallaan jokaista polttoa varten. Oven, tai etuaukon, on oltava mahdollisimman tasainen ja tiukka, koska kaikki mahdolliset aukot vapauttavat lämpöä, hidastavat polttoaikaa ja hukkaavat energiaa.

Kaasu-uunissa on yleensä holvimallinen katto. Kaasu-uunissa liekki tulee uunin alaosasta ja lämpö nousee sieltä kohti kattoa. Lämpö ja polttokaasut voidaan johtaa pois uunista joko uunin ylä- tai alaosasta. Ns. ylösvirtausuunissa savuhormi uunin katossa, jolloin lämpö sekä polttokaasut poistuvat uunin yläosasta. Alasvirtausuunin savuhormi on uunin pohjassa. Lämpö kiertää  holvikaton kautta ja palaa takaisin uunin alaosaan, josta se poistuu polttokaasujen kanssa matalan savuhormin kautta savupiippuun. Alasvirtausuunissa poltto on tehokkaampaa, koska lämpö kiertää uunissa pidempää.

Kuva
Haynes, Charles. Täyteen ladottu kaasu-uuni ennen polttoa.