MS-A0104 - Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 (ELEC2, ENG2), Luento-opetus, 23.10.2023-7.12.2023
Kurssiasetusten perusteella kurssi on päättynyt 07.12.2023 Etsi kursseja: MS-A0104
VERKKOKIRJA
Differentiaali- ja integraalilaskenta - verkkokirja, tekijä Pekka Alestalo
Englanninkielisen MOOC-kurssin luentomateriaali, joka perustuu tämän kurssin luentoihin. Mukana on interaktiivisia JSXGraph-kuvia, joita ei ole suomenkielisissä luentokalvoissa. Toistaiseksi vain luvut 1-5, 7 ja 9 ovat suomeksi.
9. Differentiaaliyhtälöt
Johdanto
Differentiaaliyhtälö on yhtälö, joka sisältää tuntemattoman funktion, esimerkiksi , ja sen derivaattoja . Tässä tuntematon funktio on yhden muuttujan funktio, jolloin puhutaan tavallisista differentiaaliyhtälöistä (ordinary differential equation ODE) tai lyhyesti vain differentiaaliyhtälöistä (DY). Jos tuntematon funktio riippuu useammista muuttujista, niin kyseessä on osittaisdifferentiaaliyhtälö (partial differential equation PDE), mutta niitä ei käsitellä tällä kurssilla.
Radioaktiivinen hajoaminen on tyyppillinen ilmiö, joka johtaa differentiaaliyhtälöön. Jos on radiaktiivisten ydinten lukumäärä ajan hetkellä , niin lyhyellä aikavälillä ydinten lukumäärän muutos on suunnilleen , jossa on aineesta riippuva positiivinen vakio (hajoamisvakio). Approksimaatio paranee, kun , joten . Näin ollen differentiaaliyhtälö on radioaktiivisen hajoamisen matemaattinen malli. Todellisuudessa ydinten lukumäärä on kokonaisluku, joka pienenee hyppäyksittäin, eikä se voi olla derivoituva (tai oikeastaan derivaatta on enimmäkseen pelkkää nollaa!). Näin ollen malli kuvaa jonkin idealisoidun version käyttäytymistä. Tämä ilmiö toistuu useissa matemaattisissa malleissa.
Kertaluku
Differentiaaliyhtälön ratkaisu
Kertalukua n oleva DY on yleisesti muotoa
DY:n ratkaisu on sellainen n kertaa derivoituva funktio , joka toteuttaa yhtälön kaikilla , kun on jokin reaaliakselin avoin väli.
Ratkaisut eivät yleensä ole yksikäsitteisiä, vaan niitä on äärettömän monta. Tarkastellaan esimerkiksi differentiaaliyhtälöä Tämän DY:n ratkaisuja ovat mm.
Tässä , ja ovat yksittäisratkaisuja. DY:n yleinen ratkaisu on muotoa . Yleisestä ratkaisusta saadaan yksittäisratkaisuja kiinnittämällä parametrille jokin arvo. Ratkaisuja, joita ei saada tällä tavalla yleisestä ratkaisuta, kutsutaan DY:n erikoisratkaisuiksi.
Kaikilla differentiaaliyhtälöillä ei ole lainkaan ratkaisuja. Esimerkiksi 1. kertaluvun DY:llä ei ole lainkaan ratkaisuja. Jos 1. kertaluvun DY voidaan kirjoittaa normaalimuodossa , jossa on jatkuva kahden muuttujan funktio, niin ratkaisuja on olemassa.
Alkuehdot
Yleisessä ratkaisussa esiintyvät vakiot kiinnittyvät yleensä, jos ratkaisulta vaaditaan joitakin lisäehtoja. Voimme esimerkiksi vaatia, että ratkaisu saa arvon kohdassa asettamalla alkuehto Ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälöiden kohdalla yksi alkuehto riittää (yleensä) takaamaan ratkaisun yksikäsitteisyyden. Toisen kertaluvun DY:iden kohdalla tarvitaan kaksi ehtoa, jos halutaan saada yksikäsitteinen ratkaisu. Tällöin alkuehdot tulevat muotoon
Huom: Reunaehtojen , tapauksessa tilanne on hankalampi.
Yleisen kertalukua n olevan differentiaaliyhtälön tapauksessa tarvitaan n lisäehtoa, jotta ratkaisusta tulee yksikäsitteinen. Differentiaaliyhtälöä yhdessä alkuehtojen kanssa kutsutaan alkuarvotehtäväksi.
Esimerkki 1.
Aikaisemmin todettiin, että differentiaaliyhtälön yleinen ratkaisu on muotoa Näin ollen alkuarvotehtävän
Suuntakenttä
Differentiaaliyhtälö voidaan tulkita myös geometrisesti: jos ratkaisukäyrä (eli ratkaisun kuvaaja) kulkee tason pisteen kautta, niin ratkaisulle pätee , t.s. ratkaisukäyrän tangentin kulmakerroin voidaan määrittää ilman varsinaista ratkaisua . Differentiaaliyhtälön suuntakenttä on vektoreiden muodostama kenttä, kun niitä piirretään sopiviin hilapisteisiin . Suuntakentästä voidaan usein päätellä ratkaisujen kuvaajien muoto ainakin kvalitatiivisesti..
Ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälö
Differentiaaliyhtälöiden teorian suurin vaikeus on siinä, ettei ole olemassa mitään yleispätevää ratkaisumenetelmää, joka toimii kaikissa tai edes yleisemmissä tapauksissa. Monille varsin yksinkertaisillekaan yhtälöille ei ole esimerkiksi mitään ratkaisukaavaa, ja tilanne vaikeutuu entisestään kertaluvun kasvaessa. Tämän vuoksi seuraavassa käsitellään muutamia sellaisia differentiaaliyhtälöitä, jotka voidaan ratkaista ("integroimalla"). Hankalammissa tapauksissa on joskus hyötyä pelkästään siitä, että tiedetään ratkaisun olemassaolo tai yksikäsitteisyys tietyillä alkuehdoilla.
Lineaarinen 1. kertaluvun DY
Muotoa
olevaa DY:ä kutsutaan lineaariseksi differentiaaliyhtälöksi. Vasemman puolen lauseke on lineaarikombinaatio tuntemattomasta funktiosta ja se derivativaatoista, joiden kertoimina ovat funktiot . Ensimmäisen kertaluvun lineaarinen DY on siis muotoa
Jos kaikilla , niin yhtälö on homogeeninen. Muuten yhtälö on epähomogeeninen.
Lause 1.
Tarkastellan normaalimuotoista differentiaaliyhtälöä
Jos funktiot ja ovat jatkuvia välillä , joka sisältää alkuehtokohdan , niin alkuarvotehtävällä on yksikäsitteinen ratkaisu.
Normaalimuoto on tärkeä vaatimus. Esimerkiksi DY:n ratkaisujen lukumäärä voi olla nolla tai ääretön alkuehdoista riippuen: Sijoittamalla yhtälöön nähdään heti, että ehto on välttämätön ratkaisun olemassaololle. Yleisemmin korkeimman derivaatan kerroinfunktion nollakohdat hankaloittavat tilannetta, koska muuten tämä kerroin voidaan jakaa pois, ja yhtälö tulee normaalimuotoon.
1. kertaluvun DY:n ratkaiseminen
Lineaarinen 1. kertaluvun DY voidaan ratkaista ns. integroivan tekijän avulla. Menetelmän ideana idea on kertoa yhtälön
molemmat puolet integroivalla tekijällä , jolloin yhtälö tulee muotoon
Integroidaan tämän yhtälön molemmat puolet, jolloin saadaan
Tätä kaavaa ei kannata opetella ulkoa, vaan mieluummin yrittää muistaa metelmän olennaiset välivaiheet, jotta niitä pystyy soveltamaan konkreettisiin tapauksiin.
Esimerkki 1.
Ratkaistaan DY Integroiva tehijä on , joten kerrotaan yhtälö puolittain tällä lausekkeella:
Esimerkki 2.
Ratkaistaan alkuarvotehtävä
Kirjoitetaan yhtälö ensin normaalimuodossa:
Integroiva tekijä on nyt Näin saadaan
Tämä on DY:n yleinen ratkaisu. Koska , niin alkuehto ei voi toteutua koskaan, joten alkuarvotehtävällä ei ole ratkaisua. Syy tähän on se, että alkuehto on annettu johdassa , jossa DY:n normaalimuotoa ei ole määritelty. Mikä tahansa muu kohta tuottaa yksikäsitteisen ratkaisun.
Esimerkki 3.
Muodosta nähdään, että kyseessä on lineaarinen DY. Integroiva tekijä on
Separoituva DY
Ensimmäisen kertaluvun DY on separoituva, jos se voidaan kirjoittaa muodossa , kun ja ovat jatkuvia funktioita. Tulkitsemalla epätäsmällisesti jakolaskuksi, kertomalla symbolilla ja jakamalla lausekkeella saadaan .
Integroidaan vasemmalla puolella muuttujan suhteen ja oikealla muuttujan suhteen saadaan
Tämä on ratkaisun implisiittinen muoto, josta voidaan usein ratkaista eksplisiittisesti . Menetelmä voidaan perustella tarkemmin käyttämällä muuttujanvaihtoa integraalissa (eli ilman -pyörittelyä).
Esimerkki 4.
Ratkaistaan DY separointimenetelmällä. (Tämän DY:n voi poikkeuksellisesti ratkaista myös lineaarisena!)
Viimeisessä vaiheessa merkittiin yksinkertaisuuden vuoksi. Tapaus on myös sallittu, sillä se johtaa triviaaliratkaisuun , vrt. alla.
Esimerkki 5.
Ratkaistaan alkuarvotehtävä
Koska yleistä ratkaisua ei kysytä, voidaan oikaista käyttämällä määrättyä integraalia seuraavalla tavalla:
Separoituvan DY:n eikoisratkaisut
Separointimenetelmällä saadusta yleisestä ratkaisusta puuttuu useinfunktion nollakohtiin liittyviä erikoisratkaisuja. Syy tähän on hyvin luonnollinen, sillä jakolaskussa täytyy olettaa . Huomataan kuitenkin, että jokaista funktion nollakohtaa vastaa DY:n vakioratkaisu , koska tällöin. Näitä ratkaisuja kutsutaan triviaaliratkaisuiksi tai erikoisratkaisuiksi (vrt. yleinen ratkaisu).
Jos seuraavan lauseen ehdot ovat voimassa, niin separoituvan DY:n kaikki ratkaisut saadaan yleisen ratkaisun ja erikoisratkaisujen avulla.
Lause 2.
Tarkastellaan alkuarvotehtävää .
- Jos on jatkuva (kahden muuttujan funktio), niin on olemassa ainakin yksi ratkaisu jollakin pisteen sisältävällä välillä.
- Jos lisäksi on jatkuvasti derivoituva muuttujan suhteen, niin alkuarvotehtävän ratkaisu on yksikäsitteinen.
- Yksikäsitteisyys on voimassa myö silloin, kun kohdan (i) lisäksi funktio on jatkuvasti derivoituva muuttujan suhteen ja .
Lauseen todistamisessa voidaan käyttää ns. Picardin-Lindelöfin iterointia, jonka keksi ranskalainen Emile Picard ja jota edelleen kehitti suomalainen mathemaatikko Ernst Lindelöf (1870-1946), ja muutkin.
Separoituvien DY:iden kohdalla edellinen lause saa seuraavan muodon.
Jokaisen pisteen kautta kulkeva ratkaisukäyrä on silloin yksikäsitteinen. Erityisesti kaksi ratkaisukäyrää ei voi leikata toisiaan, eikä yksi ratkaisukäyrä voi haarautua useampaan osaan.
∴ Muut ratkaisukäyrän eivät silloin voi leikata triviaaliratkaisujen kuvaajia eli vaakasuoria . Tällöin ehto on automaattisesti voimassa muille ratkaisuille.
Lause 6.
Ratkaistaan lineaarinen homogeeninen DY separointimenetelmän avulla.
DY:llä on triviaaliratkaisu . Muut ratkaisut eivät saa arvoa 0, joten:
Separoituvaksi muuntuvat DY:t
Some differential equations can made separable by using a suitable substitution.
i) ODEs of the form
Example 7.
Let us solve the differential equation The equation is not separable in this form, but we can make if separable by substituting resulting to We get
Separating the variables and integrating both sides, we get
Substituting and simplifying yields
Here, it is not possible to derive an expression for y so we have to make do with just the implicit solution. The solutions can be visualized graphically:
As we can see, the solutions are spirals expanding in the positive direction that are suitably cut for demonstration purposes. This is clear from the solutions' polar coordinate representation which we obtain by using the substitution
Hence, the solution is
ii) ODEs of the form
Another type of differential equation that can be made separable are equations of the form
To rewrite the equation as separable, we use the substitution
Example 8.
Let us find the solution to the differential equation
Eulerin menetelmä
In practice, it is usually not feasible to find analytical solutions to differential equations. In these cases, the only choice for us is to resort to numerical methods. A prominent example of this kind of technique is called Euler's method. The idea behind the method is the observation made earlier with direction fields: even if we do not know the solution itself, we are still able to determine the tangents of the solution curve. In other words, we are seeking solutions for the initial value problem
In Euler's method, we begin the solving process by choosing the step length and using the iteration formula
The iteration starts from the index by substituting the given initial value to the right side of the iteration formula. Since is the slope of the tangent of the solution at , on each step we move the distance expressed by the step length in the direction of the tangent. Because of this, an error occurs, which grows as the step length is increased.
Esimerkki 9.
Use the gadget on the right to examine the solution to the initial value problem
obtained by using Euler's method and compare the result to the precise solution.
2. ja korkeamman kertaluvun DY
Korkeamman kertaluvun differentiaaliyhtälöille on usein mahdotonta löytää jollakin yksinkertaisella lausekkeella määriteltyä ratkaisua. Tässä luvussa käsitellään tiettyjä tärkeitä erikoistapauksia, joissa ratkaisun lauseke voidaan muodostaa. Nämä ovat kaikki lineaarisia differentiaaliyhtälöitä. Keskitymme toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöihin, koska niillä on paljon sovelluksia ja myös niiden ratkaiseminen on helpompaa, vaikkakin teoriassa hyvin samanlaista kuin korkeampien kertalukujen tapauksessa.
Homogeenisen DY:n ratkaiseminen
Toisen kertaluvun lineaariselle differentiaaliyhtälölle ei ole mitään yleistä helppoa ratkaisutapaa. Aloitamme tarkastelun homogeenisesta DY:stä
kun ja ovat jatkuvia funktioita jollakin avoimella välillä. Tällöin pätee:
1) DY:llä on lineaarisesti riippumattomat ratkaisut ja , joita kutsutaan perusratkaisuiksi. Intuitiivinen määritelmä lineaariselle riippumattomuudelle on se, ettei suhde ole vakio, ts. ratkaisut ovat tietyssä mielessä olennaisesti erilaisia.
2) DY:n yleinen ratkaisu (= kaikki ratkaisut tässä tapauksessa) voidaan esittää perusratkaisujen avulla muodossa , kun ja ovat vakioita.
3) Jos kiinnitetään alkuehdot , niin ratkaisu on yksikäsitteinen.
Perusratkaisujen ja löytämiseen ei ole mitään yleispätevää menetelmää, ellei sarjakehitelmiä niiksi lasketa. Tietyille yhtälötyypeille ratkaisun yleinen muoto voidaan kuitenkin arvata ja tarkistaa sijoittamalla yhtälöön.
Yllä esitetty menetelmä yleistyy korkeampiin kertalukuihin, mutta perusratkaisuja, yleisiä kertoimia ja alkuehtoja tarvitaan aina DY:n kertaluvun osoittama määrä.
Esimerkki 1.
Differentiaaliyhtälön ratkaisuja ovat ja Nämä ovat lineaarisesti riippumattomia, joten DY:n yleinen ratkaisu on muotoa
Vakiokertoimiset DY:t
Yksinkertaisimpana tapauksena tarkastellaan differentiaaliyhtälöä
Yhtälön ratkaisemiseksi kokeillaan, onko sillä muotoa olevia ratkaisuja jollakin vakion arvolla. Sijoittamalla tällainen arvaus differentiaaliyhtälöön saadaan
Viimeinen yhtälö on nimeltään DY:n karakteristinen yhtälö. Karakteristisen yhtälön avulla saadaan alkuperäisen DY:n ratkaisuja. Karakteristisen yhtälön juurten suhteen esiintyy kolme eri tapausta:
1) Karakteristisella yhtälöllä on kaksi erisuurta reaalista juurta . Silloin perusratkaisuiksi voidaan valita ja
2) Karakteristisella yhtälöllä on (reaalinen) kaksoisjuuri . Silloin perusratkaisuiksi voidaan valita ja
3) Karakteristisen yhtälön juuret ovat kompleksilukuja ja muotoa , . Silloin perusratkaisut ovat muotoa ja
Toinen kohta voidaan perustella (esimerkiksi) sijoittamalla DY:ön ja kolmas kohta Eulerin kaavan avulla. Sama idea yleistyy pienin muutoksin myös korkeampiin kertalukuihin.
Koska karakterisitisen yhtälön kertoimet ovat täsmälleen samat kuin alkuperäisessä DY:ssä, niin sitä ei tarvitse joka kerta johtaa uudelleen, vaan tuloksen voi kirjoittaa suoraan DY:tä katsomalla.
Esimerkki 2.
Ratkaise reuna-arvotehtävä
Karakteristinen yhtälö on muotoa , joten sen juuret ovat ja Yleinen ratkaisu on siis muotoa . Vakiot kiinnittyvät reunaehtojen avulla:
Esimerkki 3.
Tarkastellaan korkeamman kertaluvun DY:ä
Karakteristinen yhtälö on nyt , jonka juuret ovat ja . Perusratkaisut ovat , , ja . Niiden avulla saadaan yleinen ratkaisu
Esimerkki 4.
Olkoon vakio. DY:n karakteristinen yhtälö on , jonka juuret ovat . Näin ollen ja kolmannessa kohdassa. Koska kyseessä on ns. harmonisen oskillaattorin DY, niin käytetään muuttujana aikaa . Näin saadaan yleinen ratkaisu , jossa ovat vakioita. Ne määräytyvät yksikäsitteisellä tavalla, jos tiedetään systeemin alkukohta ja alkunopeus . Kaikki ratkaisut ovat jaksollisia ja niiden jaksonaika on . Oikean reunan animaatiossa ; voit itse valita kulmataajuuden ja alkukohdan .
Eulerin lineaarinen DY
Toinen melko tavallinen 2. kertaluvun lineaarinen DY on Eulerin differentiaaliyhtälö
jossa ja ovat vakioita. Tällainen DY voidaan ratkaista kokeilemalla muotoa . Sijoittamalla tämä yhtälöön saadaan
Tämän yhtälön juurten tyypin perusteella saadaan DY:n perusratkaisut jälleen kolmesta eri vaihtoehdosta:
1) Jos juuret ovat erisuuria reaalilukuja, niin ja .
2) Jos kyseessä on reaalinen kaksoisjuuri, niin ja .
3) Jos juuret ovat muotoa , niin ja .
Esimerkki 5.
Ratkaistaan DY . Kyseessä on Eulerin differentiaaliyhtälö, joten kokeillaan yritettä . Sijoittamalla saadaan joten . DY:n yleinen ratkaisu on siis
Epähomogeeniset DY:t
Epähomogeenisen toisen kertaluvun DY:n
yleinen ratkaisu on muotoa "vastaavan homogeenisen DY:n yleinen ratkaisu" jokin epähomogeenisen DY:n yksittäinen ratkaisu", t.s.
Yksittäisratkaisu löydetään yleensä kokeilemalla (mutta systemaattisiakin menetelmiä on) muotoa " yleisillä kertoimilla" olevia lausekkeita. Sijoittamalla tällainen yrite epähomogeeniseen DY:öön, voidaan nämä kertoimet usein ratkaista. Asia selvinnee parhaiten esimerkkien avulla.
Alla oleva taulukko antaa ohjeita yritteen valintaan silloin, kun homogeeninen osa on vakiokertoiminen ja epähomogeeninen termi on jotakin perustyyppiä. Jos sisältää useita erilaisia taulukon funktioita, niin yritteeseen tulee mukaan kaikki vastaavat termit yleisillä kertoimilla. Taulukossa käytetään lyhennysmerkintänä karakteristista polynomia .
sisältää |
Yritteeseen tulee mukaan |
---|---|
:nnen asteen polynomin |
( , jos ) |
, jos | |
, jos | |
, jos | |
, jos | |
, jos ja | |
, jos |
Huom. Muista, että toisen asteen polynomille pätee
Esimerkki 6.
Määritä DY:n yleinen ratkaisu, kun
a) Sijoitettamalla yrite saadaan , josta ratkeaa .
b) Tässä tapauksessa yrite ei onnistu, koska se on vastaavan homogeenisen DY:n yleisen ratkaisun osa, ja tuottaa pelkän nollan, kun se sijoitetaan epähomogeenisen DY:n vasemmalle puolelle. Oikea yrite on nyt muotoa . Sijoittamalla saadaan
Näillä vakioiden ja arvoilla saadaan epähomogeenisen DY:n yleinen ratkaisu, johon jää jäljelle kertoimet ja .
Esimerkki 7.
Edellisen esimerkin perusteella yleinen ratkaisu on . Derivoimalla saadaan . Alkuehdoista saadaan yhtälöpari
jonka ratkaisu on ja . Alkuarvotehtävän ratkaisu on siis .
Example 8.
Tyypillinen 2. kertaluvun DY:n sovellus on ns. RLC-piiri, jossa esiintyy sarjaan kytkettyinä vastus (resistanssi ), käämi ( induktanssi ), kondensaattori (kapasitanssi ) ja ajasta riippuva lähdejännite . Piirissä kulkeva virta toteuttaa DY:n Ratkaistaan tämä DY (keinotekoisilla kertoimilla) tapauksessa
Homogeenisen DY:n karakteristinen yhtälö on , jonka ratkaisut ovat . Näin saadaan homogeenisen DY:n perusratkaisut ja . Etsitään yksittäisratkaisu yritteellä . Sijoittamalla yrite epähomogeeniseen yhtälöön ja ryhmittelemällä termejä saadaan yhtälö Tämä yhtälö toteutuu kaikilla (vain) silloin, kun
josta saadaan ja . Yleinen ratkaisu on siis muotoa Huom. Eksponenttitermit menevät nollaan hyvin nopeasti ("transienttivirta") ja jäljelle jää värähtely