4. Argumentoinnin kieltä ja kappaleita

Argumentaation kaari tekstissä voi olla hyvinkin pitkä, ja tutkimustekstiä kokonaisuutena voi usein analysoida väitteestä ja perusteluista koostuvana rakenteena. Tässä osiossa on kuitenkin keskitytty argumentaation rajatummassa mittakaavassa kielen ja tekstin tasolla, sillä tekstin pääargumentissa perusteluineen on korostetusti kyse sisällöstä pikemminkin kuin kielellisestä tai tekstuaalisesta muodosta. Argumentaation toimivuudelle kielen ja tekstin tasolla on kuitenkin yksi erityisen olennainen rakennetaso: kappale, eli tyhjin rivivälein tai sisennyksin erotettu tekstin osa. Tarkastellaan siis vielä argumentaatiota kappaleen näkökulmasta.

Hyvään tekstiin kuuluu, että kappale muodostaa yhtenäisen merkityskokonaisuuden, jonka ytimen ilmaisee (tyypillisesti) yksi virke ja jota kaikki virkkeet kappaleessa tukevat. Argumentoivassa tekstissä ytimen ilmaiseva niin kutsuttu ydinvirke (joskus myös ideavirke) on usein yleistys, kiteytys tai väite, jolle muut kappaleen virkkeet tarjoavat perustelut.

Esim. 1 Petra Rapo 2020. Yksi tyypillinen yleistyksen kohde on aiheesta tehty tutkimus, josta oman tutkimuksen taustoittamiseksi on tarpeen piirtää laajempaa kuvaa. Tällainen yleistys kelpaa esimerkiksi siitä, miten vakuuttavia yleistyksiä yleisemminkin tehdään: tarvitaan i) esimerkkejä ja ii) konkretiaa. Tällöin kappaleen rakenne voi olla seuraavanlainen.

[yleistys] Aiempaa tutkimusta oppilaiden ajatuksista kuvataidetta kohtaan on tehty melko vähän. [esimerkkejä] Anniina Koivurova on tehnyt vuonna 2010 väitöstutkimuksen seitsemäsluokkalaisten kokemusmaailmasta kuvataidekontekstista käsin. Hän on kerännyt eläytymistarinoiden avulla seitsemäsluokkalaisilta tietoa kuvataideopetuksen tavoitteista, tuntien sisällöstä ja opettajan roolista. Riina Tornikoski ja Elina Ylämäki ovat kirjoittaneet pro gradu -tutkielman vuonna 2009, jossa he tutkivat taito- ja taideaineiden asemaa perusopetuksessa. Siinä selvisi, että oppilaat pitävät taito- ja taideaineita tärkeänä osana koulunkäyntiä. [ankkuroiminen] Uskon oman tutkielmani tuovan myös tärkeää tietoa kuvataideopetuksesta, ja tarjoavan kurkkauksen oppilaiden koulunsisäiseen arvomaailmaan.

Esimerkkikappaleessa yleistys on sijoitettu kappaleen alkuun, minkä jälkeen seuraa sitä tukevia esimerkkejä. Esimerkit ovat sikäli paradoksaalisia, että niiden tehtävänä on tässä konkretisoida tutkimuksen vähäisyyttä. Tämä tapahtuu sitä kautta, että kullekin tutkimukselle omistetaan oma kuvauksensa (useampaa viitettä yhteisesti koskevan kuvauksen sijaan). Viimeinen virke ankkuroi eli suhteuttaa kappaleen kirjoittajan omaan käsillä olevaan tutkimukseen. Tällainen ankkurointi ei ole välttämätön, jos kappale muutoin asettuu läpinäkyvästi osaksi laajempaa kokonaisuutta – ankkurointi voi seurata esimerkiksi myös seuraavassa kappaleessa.

Esim. 2 Nahkuri, Jussi 2020. Ilmiön, teorian, taiteilijan, muotoilijan, suuntauksen kuvailu omin sanoin on arvokasta sinänsä. Vielä parempi on, että irralliset, ilmiön eri puolia valottavat havainnot yhdistyvät synteesiksi, eli eri puolet toisiinsa yhdistäväksi yleiskuvaukseksi, joka tuo tekstiin vahvasti kirjoittajan oman panoksen. Kappaleen esitysjärjestys voi tällöin seurata ikään kuin luonnollista ajattelun tai havainnoinnin kulkua, jossa synteesi seuraa kuvausta. Tässä esimerkissä synteesiä edeltää useampi kuvauksen ja konkretisoivan esimerkin muodostama pari.

[kuvaus] Cage itse pyrki omissa teoksissaan minimoimaan tekijän valinnat käyttämällä sattumaoperaatioita, [esimerkki] kuten erilaisia arpamenetelmiä. [kuvaus] Lisäksi välineet olivat poikkeuksellisia musiikin tekemiseen: [esimerkki] Cage sävelsi muun muassa teoksen radiovastaanottimille, joita viritettiin partituurin ohjeen mukaisesti. Lopputulos kuulosti aina paikasta ja sääoloista riippuen erilaiselta. [kuvaus] Hän myös pyrki eliminoimaan musiikilliset konventiot teoksistaan käyttämällä sävellyksen pohjamateriaalina jotakin ei-musiikillista informaatiota, [esimerkki] kuten tähtikarttoja tai piirrosta Marcel Duchampin profiilista. [synteesi] Vaikka Cagen tekniikat olivatkin erittäin kokeellisia ja monien teosten lopputulos sattuman synnyttämää hälyä, logiikka ja systeemi satunnaisuuden mahdollistamiseksi on järjestelmällisen työn tulosta.

Esim. 3. Rauh, Isabella 2020. Argumentoinnin merkitys korostuu, kun teksti ottaa arvottavan kanssa suhteessa tutkimuskohteeseen. Arvottaminen ei tarkoita, että kirjoittaja arvioi ilmiötä subjektiivisesti, vaan sitä, että tutkimuskohdetta arvioidaan siihen itseensä kytkeytyvien arvojen ja tavoitteiden kautta: nämä arvot puolestaan voivat olla hyvin monenlaisia, myös käytännöllisiä kuten alla olevassa esimerkissä.

Argumentaation kannalta esimerkki on monimutkaisempi kuin esimerkit 1 ja 2 edellä, sillä arvottava argumentaatio koostuu väitteen ja perustelun sijaan kolmesta päätekijästä: i) tavoite, johon pyritään, ii) keinot, joilla tavoitteeseen pyritään ja iii) arvo tai arvot, jotka perustelevat tavoitteen. Lisäksi kirjoittajana voi ottaa kantaa siihen, ovatko nämä kolme tekijää johdonmukaisessa suhteessa toisiinsa. Esimerkissä kirjoittaja ilmaisee ensin konkreettisen, toiminnallisen tavoiteen [tavoite], sitten arvioi tavoitteen mielekkyyttä [arvottaminen] ja tämän jälkeen kaksi konkreettista keinoa, joilla tavoitteeseen pyritään [peruste]. Huomaa, että esimerkissä arvottava virke (Arvioinnin kannalta...) ei tee eroa kirjoittajan ja Neljän pilarin mallia käytännössä soveltavien tahojen välille, jolloin voidaan olettaa samanmielisyys objektiivisuudesta hyvänä tavoitteena.

[tavoite] Neljän pilarin mallilla pyritään arvioimaan asuntokohteita mahdollisimman objektiivisesti mittaamisen ja läpinäkyvyyden hengessä. Objektiivinen arviointi tarkoittaa arviointia, joka pyrkii vähentämään subjektiivista tulkintaa. [arvottaminen] Arvioinnin kannalta objektiivisuus on hyväksi, sillä siten vältyttään puolueellisilta näkemyksiltä ja väärinkäsityksen riskeiltä. [perustelu-1] Neljän pilarin mallissa objektiivisuuteen pyritään käytännössä kriteerien tarkan kuvailun ja kirjaamisen kautta. [perustelu-2] Sen lisäksi mallin sisältöä ja arviointiprosessia altistetaan ulkopuoliselle arvioinnille, sillä mallin sisältö on avoin ja rakennuttajakilpailut järjestetään julkisesti.

Pohdintatehtävä
Edellä on kolme hyvin erityyppistä argumentoivaa kappaletta, eikä kyseessä ole kuin pieni otos lukuisista eri tavoista, joilla kappaletasolla voidaan esittää ja perustella väitteitä ja näkökulmia. Yksi moninaisuuden lähteistä on eri tieteen, taiteen ja muotoilun alojen erilaiset tavoitteet. Esimerkiksi arkkitehtuurin kuten myös insinööritieteiden kohdalla alan käytännölliset tavoitteet johtavat siihen, että arvottaminen tavoitteiden ja keinojen mielekkyyden näkökulmasta on hyvin yleistä.

  1. Millainen argumentoinnin tapa voisi olla sinun tieteen, taiteen tai muotoilun alallesi ominaista? Miten sen voisi toteuttaa kappaletasolla?
  2. Mistä yllä olevissa esimerkeissä tunnistaa väitteen, yleistyksen, arvottamisen ja sitä tukevat perustelut? Perustuuko erottelu vain sisältöön vai löytyykö esimerkeistä myös kielellisiä seikkoja, jotka merkitsevät tätä eroa?