2. Analyyttisuus

Analyyttisuudella tarkoitetaan siis yksinkertaisesti sitä, että tekstissä tehdään tulkintoja, päätelmiä ja yleistyksiä. Jotta teksti on vakuuttavaa ja analyysi uskottavaa, nämä tulkinnat, päätelmät ja yleistykset tarvitsevat kunnon väitteen tapaan myös perusteluja, jotka ovat myös tekstissä lukijan löydettävissä. Kun teksti on analyyttista, se välittää lukijalle kirjoittajan ajattelun - ja ylipäätään sen, että kirjoittaja on todella ajatellut havainnoimaansa ilmiötä, tarkastelemaansa taiteilijaa tai lukemaansa lähdeteosta. Mitä lähemmäksi opinnäytteen ydinsisältöä tekstinosan aihe tulee, sitä tärkeämpää tyypillisesti on myös tekstin analyyttisyys.

Analyyttisuutta voidaan merkitä suoraan esimerkiksi puhumalla päättelemisestä ja perustelemisesta: tätä tukee... tästä voidaan päätellä... on siis perusteltua olettaa... Analyyttisuus ei kuitenkaan pelkisty tällaiseen metatekstiin vaan rakentuu paljon tekstiin valittujen sisältöjen ja niiden esitysjärjestyksen varaan, kuten seuraava katkelma osoitaa. Katkelman aiheena on Marcel Duchamp, yksi modernin taiteen pioneereista, jonka työ ja näkemys taiteeseen muodostavat tärkeän vertailukohdan kirjoittajan omalle valokuvataiteelle. Tarkkaan ottaen katkelma käsittelee ristiriitaiselta vaikuttavaa suhdetta Duchampin työskentelytavan ja hänen taiteensa tematiikan välillä.

Vaikka Duchampin näkemyksen mukaan “puhdas satunnaisuus” on loogisen maailman ulkopuolella, eikä mikään toistu samanlaisena tai ennustettavana, hänen työskentelymetodinsa oli hyvin järjestelmällinen, looginen ja lopputulosta kohti katsova. Teoksessa Duchamp noudattaa tarkkaan määriteltyä ohjetta tai sääntöä, scorea, jotta hän voi tuoda näkyväksi sattuman roolin teoksessa. Ohjeet määrittelevät oleellisimmat puitteet teoksen synnylle, mutta ne eivät määrittele lopputulemaa. Scoren voi nähdä myös sopimuksena tekijän ja katsojan välissä: luotamme siihen, että Duchamp on tehnyt asiat kuvailemallaan tavalla, ja se miten lanka on alustalleen asettunut, on todella sattuman aikaansaannosta. Seuraamalla loogisia ja järjestelmällisiä sääntöjä voi synnyttää jotain täysin vastakohtaista, epäsäännönmukaista ja odottamatonta.

(Nahkuri, Jussi 2020: 18)

Kun katkelmaa analysoi hieman, paljastuu, että siihen sisältyy useampia perustelusuhteita.

  1. Kirjoittaja esittää ensimmäisessä virkkeessä yleistyksenä Duchampista, että tämän työskentelyn ja valitsemansa teeman välillä on ristiriita tai jännite.
  2. Toisessa virkkeessä (Teoksessa...) kirjoittaja perustelee yleistystään Duchampista esittämällä tästä konkreettisen esimerkin. Samalla kirjoittaja esittää Duchampin työlle selityksen eli tässä tapauksessa motiivin (jotta...): sattuman tekeminen läpinäkyväksi.
  3. Seuraavat kaksi virkettä (Ohjeet... Scoren...) perustelevat puolestaan tätä jälkimmäistä väitettä: juuri järjestelmällisyys ja avoimuus tekevät mahdolliseksi sattuman käsittelyn kyseisessä teoksessa.
  4. Kappaleen viimeinen virke (Seuraamalla...) tarjoaa yhteenvedon Duchampin lähestymistavan analyysista: systemaattinen työskentely ei ole ristiriidassa yllätyksellisen lopputuloksen kanssa vaan edellytys tälle. Useampi aiemmista virkkeistä siis puolestaa perustelee tätä virkettä.
Esimerkkikatkelma sisältää siis useampia ristikkäisiä perusteluja, ja tällaisten perustelusuhteiden analyysi voi käydä monimutkaiseksikin. Analyyttisen tekstin kirjoittaminen on kuitenkin onneksi yleensä suoraviivaisempaa. On vain hyvä tiedostaa, miten tekstin analyyttisyytta voidaan lisätä. Katkelman tapaan tekstiin voidaan lisätä:

  • Esimerkkejä perustelemaan yleistäviä väitteitä
  • Esimerkkejä konkretisoimaan abstrakteja kuvauksia
  • Tarkempia selittäviä perusteluita konkretisoimaan yleisemmän tason perusteluja
  • Kokoavia väitteitä paljastamaan tai korostamaan lukijalle tekstin osan keskeistä sanomaa.
Huomaa, että tällaisen analyyttisen tekstin idean voi hyvin muuntaa kirjoittamista tukevaksi suunnittelevan kirjoittamisen ohjenuoraksi. Koska analyyttisuus toteutuu olennaisesti kappaletasolla, voit helpottaa olennaisesti kirjoittamista laatimalla kappaleita seuraavan rakennekaavan avulla:

Pääpointti: mitä haluan kappaleella sanoa
+ pointtia perustelevia seikkoja
+ näitä seikkoja avaavia virkkeitä
+ konkreettisia esimerkkejä
+ koontia, silloittamista seuraavaan kappaleeseen.

Kirjoitustehtävä: analyyttinen teksti

Kirjoita analyyttinen teksti. Tätä varten tarvitset analyysin kohteen, ja jotta tehtävä tukisi opinnäytteen kirjoittamista, kohteen tulisi olla hyvällä tavalla käsitteellisesti haastava ja johonkin näkökulmaan liittyvä. Niinpä hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi jonkin tutkijan teoreettinen näkemys, jonkin taiteilijan tai muotoilijan työskentelyä ohjaava periaate tai jokin aatteellinen virtaus, jota voit purkaa osiin kohtuullisella vaivalla. Lähde ei ole välttämätön mutta suotava: muussa tapauksessa valitse analysoitavaksi jokin teema, joka on sinulle jo tuttu tähänastisesta opinnäytteeseen liittyvästä tutkimuskirjallisuuden tai muun lähteistön läpikäynnistä.

  • Kirjoita kappaleen mittainen teksti eli noin 6 - 12 virkettä myös virkkeen pituudesta riippuen.
  • Ennen määrämittaan tiivistämistä, kirjoita ronskisti ylipitkä teksti, jos siltä tuntuu. Karsi, tiivi ja yhdistä pyrkien säilyttämään olennainen.
  • Analyyttinen teksti tarkoittaa siis tässä tulkintaa, päättelyä ja perustelemista. Tässä tehtävässä pyri kuitenkin kohtuulliseen tavoitteeseen, eli yllä olevan esimerkkikatkelman kaltaiseen analyyttiseen kuvaukseen jostakin rajatusta ilmiöstä, josta on jo tutkimusta. Älä siis rupea esimerkiksi analysoimaan referenssimateriaalia tai tekemään erillistä tutkimusta tämän tehtävän vuoksi.