Seuraava teksti on kustantajalle osoitettuun apurahahakemukseen liitetty työsuunnitelma. Lue teksti ja tarkastele, miten siinä on pyritty selkeyteen, vakuuttavuuteen ja vastaanottajalle räätälöimiseen.


NYKYAJAN MYYTTIKOKOELMA SARJAKUVANA

 

Valmistelen yhteiskuntakriittistä sarjakuvakirjaa tämän päivän Suomesta. Kirjan viesti ja kritiikin kärki muodostuu paljolti käsiteltäväksi valittavien aiheiden yhdistelmästä. Mahdollisia käsiteltäviä ilmiöitä ovat esimerkiksi rakennemuutos, monikansallinen yritystoiminta, työ, suhde luontoon, materialismi, rasismi, seksuaalisuus tai lasten kasvatus. Painavista aiheista huolimatta myös huumori tulee olemaan läsnä tarinoissa.

Rinnastan tämän päivän yhteiskuntaa sotien jälkeiseen kuvastoon ja käytän kerronnassa antiikin myyttien muotoa. Sarjakuva ottaa vaikutteita 1950-luvun aikakausilehdistön ja populäärikulttuurin kuvastosta. Edelleen monet mielikuvat ja konkreettisetkin järjestelyt ajassamme perustuvat sotien jälkeiseen moderniin maailmaan, vaikka Suomi näyttääkin nykyään kovin erilaiselta. Tästä ns. ”hitausharhasta” kirjoittaa osuvasti mm. Tommi Uschanov kirjassaan ”Miksi Suomi on Suomi” (Teos, 2012). Mielestäni juuri 1950-luvun estetiikka sopii erinomaisesti tällaisen yhteiskunta kritiikin tekemiseen, koska ajan kuva on ollut niin mustavalkoista, arvot selkeitä ja helposti ymmärrettäviä. Koko 1950-luvun populäärikuvastoa leimaakin porvarillinen illuusio yhtenäiskulttuurista.

Kirjasta tulee eheä kokonaisuus, joka sisältää 6-8 sarjakuvanovellia, yhteensä n. 80-100 sivua sarjakuvaa. Kussakin novellissa käsitellään yhtä yhteiskunnallista ilmiötä, joka ei näyttäydy enää samoin kuin 1950-luvulla. Kokoelma on nykyaikainen versio Ovidiuksen ”Muodonmuutoksia” -myyttikokoelmasta. Kussakin sarjakuvanovellissa tapahtuu jokin yliluonnollinen, surrealistinen muodonmuutos, aivan kuten Ovidiuksenkin myyteissä. Kun Ovidiuksen muodonmuutoskertomukset selittävät esimerkiksi maailman luomista ja kansojen etnistä alkuperää, niin nämä myytit keskittyvät selittämään nyky-yhteiskunnan ilmiöitä. Näihin aiheisiin lukijan johdattavat 1950-luvun suosikkinäyttelijät Tauno Palo ja Ansa Ikonen, jotka esittävät pääosia kirjan jokaisessa novellissa. Näyttelijöiden käyttäminen henkilöinä mahdollistaa myös monenlaisen metatasolta toiselle siirtymisen, joka voi helpottaa tarvittaessa mm. aikakausien rinnastusta terävöittäessä.

Novellit alkavat vanhan elokuvajulisteen tyylisellä kansilehtisellä ja jatkuvat piirroksina, jotka viittaavat 1950-luvun aikakausilehtien kuvitustyyliin. Nyt piirtämäni alustava versio (ks. liite) ensimmäisestä novellista on testimielessä tehty niin sanottu pilottiversio, vähän hiomaton ja lyhyt. Kokeilen vielä erilaisia työvälineitä ja teknisiä ratkaisuja parhaimman työtavan löytämiseksi.

Länsimainen estetiikka, niin kirjallisuus kuin kuvataidekin, perustuu monella tavalla antiikin maailmaan. Monet Ovidiuksenkin myyteistä ovat metaforina tuttuja monille, vaikka antiikin kirjallisuuteen ei olisikaan perehtynyt. Tuomalla nykyajan ilmiöistä kertovan sarjakuvan lähemmäs antiikin kirjallisuuden formaattia haluan samalla tehdä antiikin kirjallisuutta helpommin lähestyttäväksi.

Teos on suunnattu kaikille yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneille, sekä tietysti Suomi-filmeistä ja sarjakuvista pitäville. Sen soisi kuitenkin haastavan erityisesti juuri vanhoihin hyviin aikoihin kaipaavia nostalgikoita, kenties juuri 1950- tai 1960-luvun yhtenäiskulttuuria muistelevia tai muuten konservatiiveja. Tarinat ovat suomalaiskansalaisista näyttelijöistä huolimatta helposti käännettävissä myös vientitarkoituksiin, ja novelleja voidaan julkaista tarvittaessa myös irrallisina muissa yhteyksissä.

Uskon, että sekä Suomi-filmeistä tuttujen kansallisikoneiden käyttö geneerisinä mies- ja naishahmoina että antiikin klassikon oman aikamme Suomeen tuominen voivat saada kirjan tavoittamaan sarjakuvalle uusia lukijoita.

 

 


Last modified: Friday, 7 August 2020, 4:46 PM