Next

1. Yleistä

Kirjallisuustutkimus on hyvin yleinen tutkimustyyppi, joka on käytössä monilla taiteen, muotoilun, tekniikan ja tieteen alalla erityisesti alemmassa yliopistotutkinnossa. Syynä ei ole se, että kirjallisuustutkimus olisi jotenkin lähtökohtaisesti helppo tai vähempiarvoinen menetelmä. Sen sijaan olemassa olevaan tutkimuskirjallisuuteen nojaava tutkimisen tapa on joustavammin yhdistettävissä sellaiseen opintojen vaiheiseen, jossa erikoisaloihin liittyviä erityisiä tiedonhankintamenetelmiä ei ainakaan kattavasti ole ehditty harjoitella.

Lyhyesti sanottuna kirjallisuustutkimuksessa tarkastellaan valittua ilmiötä kokoamalla ja analysoimalla tätä ilmiötä koskevaa tutkimuskirjallisuutta. Huomaa, että koska tutkimuskirjallisuus edustaa ilmiötä (samaan tapaan kuin jäkälätutkijalle ilmiötä edustavat luonnosta kerätyt jäkälänäytteet), eroa tutkimusaineiston ja lähdeaineiston välillä ei tyypillisesti suoraan tehdä. Poikkeuksen muodostavat sellaiset tutkimukset, joissa tutkittavana ilmiönä on jokin tutkimus, teoria tai muu lähestymistapa. Esimerkiksi valittua taidekasvatuksen suuntausta voidaan tarkastella kriittisesti jonkin yksilön autonomiaa korostavan filosofisen suuntauksen näkökulmasta. Tällöin voidaan jossain määrin jaotella käytettävä tutkimuskirjallisuus kahteen luokkaan:

  1. aineisto: taidekasvatuksen suuntausta kehittelevä, esittelevä ja puolustava tutkimus
  2. lähdeaineisto: kirjoittajan omaksumaa kriittistä näkökulmaa pohjustava tutkimus.

Kirjallisuustutkimus on menetelmänä hyvin joustava erilaisten tutkimusnäkökulmien määrän suhteen. Voidaankin sanoa, että tyypillinen kirjallisuus on moninäkökulmainen, joskaan tämä ei ole minkäänlainen hyvän kirjallisuustutkimuksen edellytys. Moninäkökulmainen kirjallisuustutkimus voi olla rakenteeltaan (päälukutasolla) seuraavanlainen:

  1. Johdanto
  2. Tausta (aiempi tutkimus ja oman lähestymistavan perustelu)
  3. Näkökulma 1
  4. Näkökulma 2
  5. ... jne.
  6. Loppuyhteenveto

Eri näkökulmat voivat olla esimerkiksi eri teoriasuuntausten tai tutkimusmenetelmien tarjoamia näköaloja samaan tutkimusaiheeseen. Toinen vaihtoehto on, että esimerkiksi näkökulmat 1 ja 2 esittelevät kahta erillistä mutta toisiinsa liittyvää ilmiötä ja luku 3 puolestaan kuvaa, millä tavalla nämä ilmiöt toisiinsa liittyvät. Olennaista tässä on, että vaikka moninäkökulmainen kirjallisuustutkimus onkin joustava rakenteen suhteen, sen itseensä sisällyttämiä näkökulmia kohtaa tärkeä sisältövaade: niiden on muodostettava mielekäs kokonaisuus.

Seuraavassa osiossa tarkastellaan muutamaa esimerkkiä, joiden avulla kirjallisuustutkimuksen kokonaisuus avautuu konkreettisemmin.


Next