Näkökulmia etäopiskeluun ja –työskentelyyn – miten saat sen sujumaan paremmin

(Teksti pohjautuu Åbo Akademin opintopsykologi Klara Schauman-Ahlbergin ruotsinkieliseen tekstiin keväällä 2020, muokkaus ja käännös suomeksi Turun amk:n opintopsykologit; päivittäminen tätä sivua varten Aallon psykologien puolesta joulukuussa 2020 ja kesäkuussa 2021)

Omaa suhdetta etätyöskentelyyn on hyvä tarkastella, kun opiskelu- ja työarki rakentuu suurelta osin sen varaan. Tässä joitakin neuvoja ja näkökulmia, joiden pohtiminen ja omalla kohdalla soveltaminen toivottavasti helpottaa arkeasi etäopiskellessa. Teksti on kirjoitettu ensisijaisesti opiskelun näkökulmasta, mutta samat asiat koskettavat myös henkilökuntaa etätyöpisteissään. Etätyö on arkea jatkossakin – ehkä huomaat ja kehittelet edelleen tämän koronan muovaaman ajanjakson aikana työskentelytapoja ja toimintamalleja, joista on iloa myöhemmin. 

Etänä toimiminen vaatii itsensä johtamisen taitoja, kuten taitoja saada aikaseksi tai suunnitella omaa aikataulua, ja siksi se voi tuntua ajoittain haastavalta. Eri ihmisille eri asiat ovat työläitä. Joku voi kärsiä yksin työskentelystä sosiaalisten virikkeiden puutteen takia. Toisella voi olla vaikeuksia luoda opiskelua ja työntekoa kannattelevia rutiineja ja käytäntöjä. Keskittymiskyky voi kotioloissa kärsiä. Kotona on myös helpompi vitkutella ja alkaa toimitella opiskeluun ja työntekoon liittymättömiä asioita.  

Stressaantuneina tarvitsemme toisia ihmisiä. Toisten kanssa työskentely ja opiskelu ovat usein voimavaratekijöitä. Koeta löytää tapoja pitää yhteyksiä ihmisiin netin ja puhelimen kautta. Kysele myös toisten kuulumisia. Auttaminen ja yleisesti sosiaalinen toiminta on meille lajityypillistä ja tuottaa mielihyvää. Toisaalta ehkäpä etäopiskelun jälkeen osaamme arvostaa paikanpäällä yhdessä tapahtuvia ryhmätöitä ja kokouksia sekä olla kiitollisia siitä, että saamme olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.

Seuraavassa vinkkejä, myös hyvin konkreettisia, joiden avulla voit rakentaa sujuvaa arkea:

1.       Opiskelu- ja työtila: Jos mahdollista, rakenna tai rajaa joku erillinen, tietty paikka kotona työskentelylle. Kerää tarvittavat välineet ympärillesi ja ylläpidä järjestystä. Koeta tehdä työpisteestäsi mahdollisimman mukava ja ergonomisesti sellainen, että kehosi ei kipeydy. Selkeä työpiste auttaa työ- ja vapaa-ajan erottelussa, mikä on hyödyllistä ja tarpeellista stressinsäätelyn kannalta. 

2.       Rutiinit: Rutiinit kannattelevat ja luovat selkeyttä ja turvaa arkeen. Rutiinit myös auttavat aivoja keskittymään olennaiseen. Hyvin suunnitellulla tekemisellä kapasiteettia ja keskittymiskykyä voi suunnata työntekoon ja opiskeluun. Epäselvät käytännöt ja järjestelyt sekä suunnittelemattomuus vievät energiaa ja työskentelystä tulee tehotonta sekä epäpalkitsevaa ja -motivoivaa. Pyri luomaan samoja rutiineja, joita sinulla on ollut arjessa aiemmin. Jos sinulla ei ole ollut rutiineja, niin nyt on hyvä hetki pysähtyä miettimään rutiinien hyötyjä ja luoda niitä.

Pidä kiinni vuorokausirytmistä: nuku riittävästi, mene nukkumaan ja herää suunnilleen vakioaikoina sekä huolehdi säännöllisestä ruokarytmistä välttäen liian pitkiä ruokailuvälejä. Elimistö tulkitsee energianpuutteen ja matalan verensokerin hätätilana, kehoa ja mieltä on siis turha kuormittaa epätasaisella ravinnonsaannilla. Pidä taukoja ja kunnon lounasaika. Ajattelevat aivot kuluttavat myös paljon energiaa. Sovi virtuaalisia kahvi- tai muita pausseja. Vältä liian pitkää paikallaan istumista, huomioi taukoliikunnan tarpeellisuus ja pienet verryttelyt myös kotioloissa, vaikka nyt ei ole opiskelu- tai työkaveria, kenen työpisteellä piipahtaa. 

3.       Suunnittelu: Suunnittele päivän ja/tai viikon työt etukäteen. Pyri olemaan mahdollisimman konkreettinen suunnitelmissasi ja to do -listoissasi. Aloita jostakin, joka on helpohkoa ja kiinnostavaa. Voit jakaa päivän sopiviin työskentelypätkiin, joihin varaat aikaa prioriteettijärjestyksessä. Voit myös suunnitella tekemisiä sen mukaan, miten ajoitat mitkäkin tehtävät: huomioi erityistä keskittymistä vaativat tehtävät ja myös vaihtelu. Välillä on ponnistelun rinnalla hyvä tehdä jotain vähän helpompaa tai rajatumpaa. Huomioi myös oman työskentelyvireesi ajoittuminen eli se, mihin aikaan päivästä yleensä jaksat parhaiten keskittyä ja millä ylläpidät ja palautat keskittymiskykyä ja työvirettä. On helpompi aloittaa ja jatkaa töitä seuraavana päivänä, kun edellisenä päivänä työrupeaman päätteeksi suunnittelet, mistä jatkat. Kannattaa miettiä, millaiset työskentelytyylit ovat toimineet normaalioloissa ja rakentaa poikkeusolopäiväjärjestystä tältä pohjalta.

Kellota opiskelu tai työskentely sopiviin aikajaksoihin. Monelle sopii 25 min työskentelyä, jonka jälkeen on 5 min tauko (http://gradutakuu.fi/2010/02/18/pomodoro-tekniikalla-tehokkuutta-ja-ajanhallintaa/). Toisille on parempi pidempi työskentelyjakso, esim. 45-60 min ja 15 min tauko. Älä oleta kykeneväsi työskentelemään 8 h yhteen menoon. Se on mahdotonta. Optimaalista on rakentaa työpäivä tällaisista aikajaksoista ja pitää niiden välissä myös yksi pidempi lounastauko.

4.       Keskittyminen: Keskittymiskyky on asia, jonka monet kokevat ongelmalliseksi. Onneksi se on taito, jota voi harjoitella. Olennaista on välttää jatkuvia keskeytyksiä. Nykyisen viriketulvan aikana olemme itse usein se tekijä, joka aiheuttaa keskeytyksiä: esimerkiksi katsomme sähköposteja, viestimme ja seuraamme mediaa samalla, kun opiskelemme tai teemme töitä. Aivot tottuvat siihen, että jotain uutta herätettä pitäisi saada kokemuspiiriin vähän väliä, ”multitaskaajan” voi olla enää vaikeaa pitäytyä yhden asian äärellä hermoston totuttua siihen, että jokin uusi virike palkitsee nopeasti. Oppiminen on työnä vaativaa mm. siksi, että palkinto ja onnistumisen kokemus voi tulla vasta pidemmän ajan päästä, ponnistelun tuloksena. Jos olemme kovin tottuneita välittömään palautteeseen ja sen tuottamaan mielihyvään (esim. joku kiva viesti kaverilta vastauksena omaan viestiin), meidän pitää tietoisesti harjoitella sitkeyttä vaikealta tuntuvan asian äärellä.

Etäopiskelu- tai työtilanteessa on vielä aiempaa todennäköisempää harhautua puhelimen ääreen, koska sen kautta tulee työskentelyyn liittyvää informaatiota. Yritä kuitenkin säädellä puhelimen käyttöä ja välttää turhia keskeytyksiä tilanteessa, jossa muutenkin on vaalittava keskittymiskykyä. Puhelimen ääreen jumittuu todella helposti ja se toimii oivana vitkuttelun apuvälineenä. On palkitsevaa saada arkeen liittyviä asioita eteenpäin ja keskittymisen sekä syventymisen kokemukset ovat sinänsä palkitsevia.

5.       Motivaatio: Yleensä yhdessä tekeminen ja sosiaalinen tuki työssä ja opiskelussa kohottavat motivaatiota. Yksin tekeminen, etenkin vaativien tehtävien kohdalla, voi tuntua raskaalta ja kokemus motivaatiosta voi romahtaa. Motivaatio ei kuitenkaan ole itsestään syntyvä olotila, vaan siihen vaikuttavat omat ajatukset, uskomukset ja toimintatavat. Motivaatiota voi tietoisesti rakentaa toimivilla työskentelystrategioilla, pohtimalla tekemisen tarkoitusta, mielekkyyttä ja yhteyksiä suurempiin kokonaisuuksiin.

Arkiajattelussa motivaatiota pidetään usein ominaisuutena, jota on tai ei ole. Taitonäkökulmasta tarkasteltuna motivaatio on dynaamisempi, kehittyvä ominaisuus, joka voi koostua ainakin seuraavista osataidoista (Kaukiainen ym. (2020), ProMot-käsikirja):

·       taidosta kiinnostua opiskeltavista asioista niiden itsensä vuoksi

·       taidosta pitää yllä oppimiselle myönteisiä tunteita

·       taidosta kohdata ja sietää epäonnistumista

·       taidosta selvitä pettymyksistä

·       taidoista tunnistaa ja tunnustaa oma avun tarve

·       taidosta hakea motivaatiota ylläpitävää palautetta ja ohjausta sekä hyötyä niistä.

Onnistumisen kokemukset ovat tärkeitä motivaation kannalta ja niitä voi rakentaa sopivilla tavoitteilla ja niihin sopivilla työtavoilla. Motivaatio ja opiskelufiilis syntyvät tekemällä. Tekemisen aloittamiseksi on turha odotella motivaatiota tai hyvää fiilistä, koska nämä harvoin edeltävät työskentelyä, mutta kylläkin kehittyvät sen kuluessa. Ota yhteyttä toisiin matalalla kynnyksellä, jos sinusta tuntuu, että jäät liian yksin etäopiskellessa.

6.       Opiskele ja työskentele yhdessä: Yhteistyötä on tärkeä jatkaa, vaikka opiskelusta suuri osa tapahtuisi etänä. Kannattaa sopia säännöllisiä tapaamisia työnteon ja opiskelun tiimoilta sekä puhtaasti sosiaalisista syistä: on tärkeää voida jakaa kokemuksia siitä, miten etäopiskelu sujuu. Ole mielellään aktiivinen sellaisten työ- tai opiskelukavereidesi suuntaan, jotka eivät itse ole aloitteellisia. Kysele kuulumisia, näytä kiinnostusta. 

7.       Ole aktiivinen ja älä epäröi pyytää tukea: Opettajat opettavat ja vastaavat kysymyksiin, vaikka ette tapaa kasvokkaien etäopetustilanteiden yhteydessä. Olemme yksilöllisiä sen suhteen, miten etäopiskelu sujuu. Toiset voivat tarvita enemmän tukea ja ohjausta etäopiskeluun. Kannattaa nyt olla rohkea tarvittaessa kysymään neuvoa ja apua opettajilta ja opiskelukavereilta, että opinnot etänä etenevät sujuvasti. 

8.       Hyväksyminen ja myötätunto: Et ehkä ole yhtä tuottelias ja keskittymiskyinen etätyöskentelijä, kuin mitä aiemmin olet ollut. Etäopiskeluun liittyvät tunteet ja opiskelua jatkuvasti näytön edessä ovat energiaa vieviä, tämä sinun on hyvä huomioida kaikessa.

9.       Lapsiperheet: Pienten lasten vanhemmilla voi olla suuria haasteita etäopiskelussa tai -työskentelyssä, kun lapset joutuvat flunssaoireiden tai esimerkiksi altistumisen jälkeen jäämään kotiin. Päiväkoti-ikäiset ja pienet koululaiset kaipaavat usein kontaktia, huomiota ja hoivaa jatkuvasti. Isompienkin lasten ja nuorten koulunkäynnissä tarvitaan todennäköisesti ainakin ajoittain vanhemman apua. Tämä tilanne edellyttävää joustavuutta sekä meiltä kaikilta, että opettajilta ja esimiehiltä. Opiskelu ja työnteko ei voi olla yhtä tuottoisaa tai tehokasta, kuin normaaliarjessa, jos pienet lapset ovat samanaikaisesti kotona. 

10.   Jos huomaat, että alat voida henkisesti huonosti niin, ettet palaudu (olet esim. koko ajan ahdistunut tai stressaantunut) ota yhteyttä opiskelijaterveydenhuoltoon, työterveyteen tai opintopsykologeihin. Voit myös hakea tukea kriisipuhelimesta, oma-apuohjelmista tai vertaistuesta netin kautta. Opintopsykologeihin voi ja kannattaa ottaa nyt yhteyttä matalalla kynnyksellä. Yhteyden saa tavalliseen tapaan lähettämällä sähköpostia (opintopsykologi@aalto.fi).

 Etätyöskentely voi olla monella tavalla kuormittavaa. Voi tuntua yksinäiseltä ja ahdistavalta, mutta apua on jossain muodossa aina saatavissa. Kannattaa reagoida varhain.

Last modified: Friday, 2 July 2021, 10:33 AM