Ohjaajasi ja valvojasi ovat viittauksia koskevien ohjeiden parhaita asiantuntijoita. Seuraavassa kuitenkin lisäohjeita pisteen ja viitteen merkitsemiseen. Pisteen paikalla on viittauksissa suuri merkitys. Nämä ohjeet koskevat erityisesti Harvardin järjestelmää ja numeroviitejärjestelmää.

Tekniikka 1: Piste tulee viitteen jälkeen. Viite virkkeen sisällä.
Esim.:
Elektronisten resurssien hyödyntäminen tutkimustyössä on merkittävästi parantanut informaatioresurssien saatavuutta sekä laajentanut käytössä olevan tutkimuskirjallisuuden määrää (Vakkari 2008).
Tai:
Elektronisten resurssien hyödyntäminen tutkimustyössä on merkittävästi parantanut informaatioresurssien saatavuutta sekä laajentanut käytössä olevan tutkimuskirjallisuuden määrää [1].
-> Näin kerrot lukijalle, että referoitu sisältö rajoittuu vain kyseiseen virkkeeseen.

Tekniikka 2: Piste tulee ennen viitettä. Viite virkkeen ulkopuolella.
Esim.:
Tutkijat kokivat, että elektronisten resurssien hyödyntäminen tutkimustyössä on merkittävästi parantanut informaatioresurssien saatavuutta sekä laajentanut käytössä olevan tutkimuskirjallisuuden määrää. Ne tutkijat jotka kokivat, että elektronisten aineistojen myötä erilaisten aineistojen saatavuus on parantunut, myös julkaisivat eniten kansainvälisissä lehdissä. (Vakkari 2008.)
Tai:
kansainvälisissä julkaisuissa, huomaa puuttuva piste viitteen sisältä:
[...] published most in international journals. (Vakkari 2008)
Tai:
Tutkijat kokivat, että elektronisten resurssien hyödyntäminen tutkimustyössä on merkittävästi parantanut informaatioresurssien saatavuutta sekä laajentanut käytössä olevan tutkimuskirjallisuuden määrää. Ne tutkijat jotka kokivat, että elektronisten aineistojen myötä erilaisten aineistojen saatavuus on parantunut, myös julkaisivat eniten kansainvälisissä lehdissä. [1]
-> Näin kerrot lukijalle, että referoitu sisältö ulottuu useampaan edelliseen virkkeeseen.

Asia ei todellisuudessa ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Jatka lukemista.

Akateemisten tekstien ei ole tarkoitus olla toisten tekstien referaatteja, jollaiseksi teksti helposti muodostuu, jos kirjoittaja hyödyntää pelkästään esim. kappaleen loppuun lisättäviä useampaan edelliseen virkkeeseen osoittavia viitteitä. Jos mahdollista, kannattaa siis pyrkiä pois Tekniikan 2 käyttämisestä. Jos tarkastelet tieteellisempiä tekstejä, esim. väitöskirjoja tai tieteellisiä artikkeleita, huomaat, etteivät kirjoittajat välttämättä käytä ollenkaan kyseistä tekniikkaa.

Eri tieteenalat eroavat myös siinä, kuinka tarkasti yllä olevia sääntöjä noudatetaan. Alallasi saattaa olla varsin hyväksyttyä, että viite esitellään ensimmäisessä virkkeessä, jonka jälkeen seuraavista virkkeistä käy yksiselitteisesti selville, että viittausta jatketaan myös niissä. Älä kuitenkaan pakota lukijaa arvailemaan, onko tekstin sisältö lainattua vai omaasi. Lue oman tieteenalasi tekstejä, kuten artikkeleita ja väitöskirjoja, ja tarkastele viittauskäytäntöjä. Vertaile niitä myös valmistuneisiin kandidaatin- ja diplomitöihin. Mitä havaitset?

Älä siis vastaa tehtävään 5 näin:
Elektronisten resurssien hyödyntäminen tutkimustyössä on merkittävästi parantanut informaatioresurssien saatavuutta sekä laajentanut käytössä olevan tutkimuskirjallisuuden määrää. [1]
-> referoitu sisältö on yhden virkkeen mittainen, mutta viitteen sijoittelu vihjaa lukijalle, että lainattua sisältöä on useissa edellisissä virkkeissä.

Tai näin:
Tutkijat kokivat, että elektronisten resurssien hyödyntäminen tutkimustyössä on merkittävästi parantanut informaatioresurssien saatavuutta sekä laajentanut käytössä olevan tutkimuskirjallisuuden määrää (Vakkari 2008). Ne tutkijat jotka kokivat, että elektronisten aineistojen myötä erilaisten aineistojen saatavuus on parantunut, myös julkaisivat eniten kansainvälisissä lehdissä. (Vakkari 2008.)
-> referoitu sisältö kahden virkkeen mittainen, ensimmäisessä virkkeessä virkkeen sisäinen viite, toisessa virkkeen ulkoinen. Tämäkään ei ole järkevää, sillä miksi kertoa lukijalle, että toinen viite viittaa taaksepäin useampaan virkkeeseen, kun ensimmäisessä virkkeessä on jo valmiiksi viittaus?

Älä myöskään näin:
Vakkarin (2008) tutkimus tarkasteli tutkijoiden käsityksiä siitä, miten elektronisten aineistojen hyödyntämisen nähtiin vaikuttavan sekä heidän työnsä tuottavuuteen että tutkijan työhön yleisesti. Tutkijat kokivat, että elektronisten resurssien hyödyntäminen tutkimustyössä on merkittävästi parantanut informaatioresurssien saatavuutta sekä laajentanut käytössä olevan tutkimuskirjallisuuden määrää. Ne tutkijat jotka kokivat, että elektronisten aineistojen myötä erilaisten aineistojen saatavuus on parantunut, myös julkaisivat eniten kansainvälisissä lehdissä. [1]
-> tässä käytetään sekä Harvardin järjestelmän että numeroviitejärjestelmän tekstiviitteitä. Valitse yksi järjestelmä, jota käytät.


Lähde:

Kauranen, I., Mustakallio, M. & Palmgren, V. 2007. Tutkimusraportin kirjoittamisen opas opinnäytetyön tekijöille. 2. korjattu painos. Espoo: Teknillinen korkeakoulu. 109 s. ISBN 951-22-8359-x.


Viimeksi muutettu: tiistaina 5. lokakuuta 2021, 16.16