7. Taso- ja avaruusintegraalit

7.1. Tasointegraali

Tasointegraali

Olkoon DR2 joukko tasossa ja f:DR skalaarikenttä. Halutaan määritellä tasointegraali Df(x,y)dA. Integraalin arvo on pinnan z=f(x,y) ja xy-tason väliin jäävän alueen tilavuus.

Tutkitaan aluksi erikoistapausta D=[a,b]×[c,d].

Yhden muuttujan tapaus

Yhden muuttujan tapauksessa integraali saadaan Riemannin summien raja-arvona.

Riemannin summa

Formaalisti baf(x)dx=limnni=1f(xi)Δx, missä a=x0<x1<<xn=b on välin [a,b] tasavälinen jako ja Δx on jakovälin pituus.

Usean muuttujan tapaus (tasointegraali, R2)

Jaetaan tason osajoukko D=[a,b]×[c,d] tasavälisesti ruudukoksi niin, että kummallakin akselilla on n jakopistettä.

taso-joukon jako

Nyt voidaan määritellä Df(x,y)dA=limnni=1nj=1f(xi,yj)ΔxΔy, missä xi=a+iban,yj=c+jdcn ja Δx sekä Δy vastaavat jakovälien pituutta x ja y-suunnassa: Δx=ban,Δy=dcn.

Huomautuksia

Yhden muuttujan tapauksessa integraaleille pätee Analyysin (ensimmäinen) peruslause: f(x)=ddxxcf(t)dt, kun c,x[a,b] ja f:[a,b]R on jatkuva funktio.

Analyysin peruslauseesta seuraa, että integrointi ja derivointi ovat toistensa vastaoperaatiota, mikä johtaa moniin integroinnissa hyödyllisiin kaavoihin. Analyysin peruslauseella ei kuitenkaan ole aivan samanlaista vastinetta usean muuttujan tapauksessa; Greenin, Gaussin ja Stokesin lauseet ovat kuitenkin sille sukua.

Moninkertainen integraali

Monen muuttujan integraaleja voidaan usein kuitenkin laskea moninkertaisina integraaleina. Kaksiulotteinen tapaus (integrointialue suorakulmio) Df(x,y)dA=dcbaf(x,y)dxdy, kun D=[a,b]×[c,d].

Mikäli funktio f:R2R on jatkuva, niin integroimisjärjestyksellä ei ole väliä integraalin arvon kannalta. Laskujen helppouden kannalta väliä kuitenkin on.

Esimerkki

Olkoon f(x,y)=xy2. Lasketaan Df(x,y)dA, kun D={(x,y)R2:0x1,0y1}.
Aluksi kirjoitetaan tasointegraali kaksinkertaisena integraalina, ja lasketaan Dxy2dA=1010xy2dxdy=10[x2y22]1x=0dy=10y22dy[y36]1y=0=16.

Integrointi yleisemmissä alueissa

Tutkitaan funktiota f:DR, joka on määritelty tason osajoukossa D. Tähän asti on oletettu, että D on suorakulmio. Yleisemmässä tapauksessa voidaan tarkastella suorakulmiota ˆD, jolle DˆD. Jotta integraali olisi määritelty, täytyy joukon D olla ''siisti'' (riittää esimerkiksi, että reuna on paloittain sileä).

yleinen alue D

Määritellään funktio ˆf:ˆDR seuraavasti: ˆf(x,y)={f(x,y),kun(x,y)D,0,kun(x,y)ˆDD. Nyt voidaan määritellä Df(x,y)dA:=ˆDˆf(x,y)dA. Samaan tapaan voidaan määritellä myös avaruusintegraali ei-suorakulmaisen integroimisalueen tapauksessa: Df(x,y,z)dV:=ˆDˆf(x,y,z)dV, kun ˆD on suorakulmainen särmiö ja DˆD.

Esimerkki

Olkoon D={(x,y)R2:0<x<1,0<y<x}. Lasketaan funktion f(x,y)=xy integraali yli alueen D.

DxydA=10(x0xydy)dx10xy22|xy=0dx=10x32dx=x48|1x=0=18. Integrointi on mahdollista suorittaa myös toisessa järjestyksessä: DxydA=10(1yxydx)dy=10x2y2|1x=ydy=10y2y32dy=[y24y48]1y=0=1418=18.

Esimerkki

Lasketaan funktion f(x,y)=ex2 integraali edellisen esimerkin alueessa.

Dex2dA=10(x0ex2dy)dx=10xex2dx Sijoituksella t=x2, dt=2xdx saadaan 1210etdt=12et|1t=0=e212.

Huomautus. Integroimisjärjestyksellä on väliä. Integraali 10(1yex2dx)dy on "hyvin vaikea" laskea.