Stressinhallinta (itseopiskelumateriaali)

Stressi ja aivot

Stressitilan jatkuminen pitkään ilman palautumista, ei ole hyväksi aivoillemme ja tiedonkäsittelytaidoillemme. Stressin kestäessä pitempään kuormittuu ensin mielen lyhytkestoinen muisti eli työmuisti. Työmuisti vastaanottaa, käsittelee ja varastoi informaatiota lyhytaikaisesti. Työmuisti määrittää sen, kuinka paljon pystymme pitämään tietoa mielessä juuri tässä hetkessä ja pitää siis sisällään kaiken sen tiedon, jota tarvitsemme meneillään olevien tehtävien suorittamiseen. Sen kautta tieto myös siirtyy säilömuistiimme, joten työmuisti on oleellinen myös oppimisen kannalta. Työmuisti on kapasiteetiltaan rajallinen ja työmuistin kapasiteetiksi on tuoreimmissa tutkimuksissa arvioitu 3–5 yksikköä.

Työmuisti kuormittuu herkästi stressin seurauksena, mikä näkyy unohduksina ja keskittymisen hankaluuksina, kun mieleen ei mahdukaan samanaikaisesti yhtä paljon asioita kuin yleensä. Asioiden mieleen painaminen, laajojen kokonaisuuksien hallinta sekä luova toiminta on tavallista jähmeämpää. Työmuisti myös häiriintyy stressaantuneena herkemmin. Tämä voi näkyä opinnoissa useammin sattuvina toimintavirheinä, esimerkiksi sähköpostit voivat lähteä matkaan ilman tarvittavaa liitetiedostoa. Myös keskittymisen ylläpitäminen voi esimerkiksi tenttiin lukiessa olla hankalaa, kun tarkkaavaisuus karkaa herkästi muihin asioihin. 

Stressaantuneena opiskelu muuttuu helposti säheltämiseksi ja monta asiaa on aloitettu, mutta mikään ei oikeasti etene. Aivomme toimivat parhaiten, kun keskitymme yhteen asiaan kerrallaan, emmekä edes yritä multitaskata. Multitaskaaminen on aivoillemme varsin kuormittavaa ja vie paljon energiaa, koska tarkkaavaisuus täytyy siirtää ja suunnata uuteen kohteeseen jatkuvasti. Multitaskaaminen johtaa lisäksi useimmiten tehottomaan työskentelyyn ja ehkäisee pääsemisen pitempikestoiseen keskittymisen tilaan, joka mahdollistaisi opiskelun yleensä parhaiten. 

Voimme myös sujuvoittaa aivojemme toimintaa pitämällä säännöllisesti taukoja opiskelun aikana. Näin palautumista tapahtuu säännöllisesti ja mieli elpyy. Kannattaa kuitenkin miettiä, millaisia taukoja pidät, sillä keskittymistä vaativaa opiskelua tehdessä lyhyt ulkoilu kampuksella saattaa virkistää mieltä paremmin kuin somettaminen kahvikupin ääressä. Myös erilaisten häiriötekijöiden ja keskeytysten ehkäiseminen on aivoillemme tärkeää. Keskeytykset ovat aivoillemme myrkkyä ja keskeytysten jälkeen keskittyneeseen tilaan palaaminen kestää yllättävän kauan. Tämän vuoksi opiskeluun kannattaa valita rauhallinen tila ja häiriötekijät kannattaa minimoida. Esimerkiksi elektronisten laitteiden merkkiäänet ja värinä kannattaa sulkea.

Pitkäkestoinen stressi voi johtaa uupumiseen, jolla voi olla laajemminkin vaikutuksia tiedonkäsittelyyn. Jo uupumisen alkuvaiheessa ihmisen aivoissa aktivoituvat eri alueet kuin verrokeilla kognitiivisia tehtäviä tehdessä. Tämä saattaa viitata siihen, että uupuneena aivot joutuvat ponnistelemaan enemmän kuin yleensä ja käyttämään sen vuoksi uusia aivojen alueita. Kun uupumus on edennyt, on tutkimuksissa todettu tiedonkäsittelyn hidastumista, muistivaikeuksia, työmuistin kapeutumista ja tarkkaavaisuusongelmia. Esimerkiksi vaikeasti uupuneilla tehtävästä toiseen vaihtaminen oli kuormittavampaa kuin muilla. Uupuneena tarkkaavaisuus myös suuntautuu herkemmin negatiivisiin ääniin ja hitaammin positiivisiin, mikä voi tarkoittaa, että ihminen on suuntautunut ikävien asioiden huomioimiseen. 

Omasta jaksamisesta kannattaa siis pitää huolta ja omiin työskentelytapoihin kiinnittää huomiota, sillä näin pidät huolta myös tiedonkäsittelystäsi, ajatuksistasi ja tunteistasi huolehtivasta elimestä, omista avoistasi! 

Lähteet: 

Keskittymiskyvyn elvytysopas, Huotilainen M. & Moisala M., 2018.

Burn out in the brain at work, Sokka L., 2017.

Työstä ja tarkkaavaisuudesta, Kuikka P. & Paajanen T., 2015.